sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Saatiin pyörät!

Eilen keskustan lähellä järjestettiin vissiin syksyn isoimmat käytettyjen pyörien markkinat ja lähdettiin aamulla Katin ja Cleméntin kanssa etsimään mulle ja Sakulle fillareita, jotta liikkuminen varsinkaan iltaisin ei olisi niin julkisten armoilla. Alueelle pääsi jonotusnumeron kanssa ja oltiin sittenkin vähän myöhään liikkeellä, koska meidän vuoro oli vasta puolen päivän jälkeen ja oltiin ihan varmoja ettei markkinoilta löytyisi siihen mennessä enää mitään käyttökelpoista. Muutenkin hinnat olivat aika korkeat ottaen huomioon, että kyseessä oli tosiaan käytettyjen pyörien markkinat.

Pari tuntia vierähti kahvia juodessa ja sitten päästiin jäljellä olevien pyörien kimppuun. Yllättäen markkinoilta löytyi vielä muutama helmi ja lähdetiinkin takaisin kotimatkalle kahta pyörää rikkaampina ja muutama kymppi köyhempinä. Katin oma pyörä oli hajonnut jokin aika sitten, joten ostettiin mun pyörä puoliksi, joten sitten kun minä lähden takaisin Suomeen, niin Kati saa sen pyörän omaan käyttöön. Aikamoinen tuuri taas, mutta molemmat tiesivät pyöristä vaikka mitä ja saatiin fiksattua fillarit kuntoon vielä saman päivän aikana Katin ja Cleméntin isolla avustuksella!


Minun ja Katin pikkuinen Peugeot. :)

Sakun kiitäjä Tour de France. Ja sattuipas molempiin pyöriin mätsäävät violetit väritkin, haha!

Sitten oli aika polkea kotiin. Ja siinä vaiheessa tajusin, että ei hemmetti, joudutaan fillaroimaan iltapäiväruuhkassa autojen seassa koko matka! Alkoi vähän jännittämään ja ahdistamaan ja ei siitä koko matkasta meinannut tulla mitään, kun pelkäsin koko ajan jääväni auton alle, satoi vettä ja oli nälkäkin. Täällä siis ei pyöräillä jalkakäytävillä, sillä ne ovat yleensä jalankulkijoista ihan tukossa ja muutenkin naurettavan pieniä. Sen sijaan autotien ja jalankulkuväylän välissä menee merkitty pyörätie, joka on ihan ok, mutta aina sitä ei ole merkitty ja sitten ei tiedä, missä pitäisi ajaa. Koko ajan pitäisi kuvitella olevansa auto ja esimerkiksi, jos risteyksessä haluaa kääntyä, niin pitäisi ryhmittyä autojen eteen kääntymistä varten jne. Ihan mahdoton ajatus kun on aina tottunut menemään jalkakäytävällä!

Tuntuu hemmetin vaaralliselta ja tämän takia en nuorena koskaan ajanut mopokorttiakaan, koska mielestäni vähän itsemurhaa lähteä ilman auton tarjoamaa suojaa poukkoilemaan raskaan liikenteen sekaan. Mutta kuulemma tähänkin ajokulttuuriin tottuu ja oppii. Ajateltiinkin lähteä tänään Sakun kanssa treenailemaan vähän rauhallisemmille teille, koska sunnuntaisin ei ole niin paljoa liikennettäkään.

Kun päästiin kotiin, olin henkisesti ja fyysisesti aika loppu. :D Illalla oli kuitenkin vielä Saran järjestämät illanistujaiset ja hetken itseäni koottuani päätin kuitenkin ilmaantua paikalle - bussilla. Löysin ensimmäisellä yrittämällä perille ja oli kyllä aivan sairaan kiva ilta! Saran kaverit olivat tosi mukavia ja ottivat minut huomioon kaikin keinoin, vaikka koetin vakuuttaa ettei haittaa tippaakaan, vaikka he puhuisivat keskenään välillä ranskaa.

Tähän väliin on taas pakko fiilistellä paikallisia tapoja! Yleensä kun mainitaan sana kotibileet, mieleeni tulee pari kulhoa karkkia ja sipsiä ja vastapainoksi tosi paljon alkoholia. Toki myös täällä tykätään juoda, mutta samalla myös syödään tosi paljon kaiken maailman suolapaloja, piirakkaa ja pizzaa. Kukaan ei tullut ympärikänniin, kun ruoka tasapainotti juomista ja verensokeri pysyi tasaisena. Minäkin sain jopa vatsani täyteen illan aikana! Mielestäni tosi kiva tapa ja pitäisi ehdottomasti ottaa osaksi myös suomalaista juhlimiskulttuuria.

Toinen hassu tapa on pitää kengät jalassa sisällä. Luulisi, että jalka hikoaa illan aikana kengässä ja muutenkin sotkee lattioita, jos ulkokengillä kulkee ympäri kämppää. Maassa maan tavalla, mutta onneksi saa myös ottaa ne kengät pois eteisessä, jos siltä tuntuu. ;) Ja sitten on ne poskipussailut, se ei tahdo millään tuntua luontevalta! Kuulemma halailu koetaan paljon intiimimmäksi kuin poskille suukottelut, vaikka mielestäni tämä menee juuri päinvastoin ja itse tykkään halailla hyvien kavereiden kanssa. Kai se on vähän suomalaista koettaa säilyttää oma henkilökohtainen tila ja että ventovieraita tervehditään vain moikkaamalla, mutta mikäs siinä. Eipähän olla kovin kauaa vieraita kunnon suukotteluringin jälkeen, kun paikalla on kymmenen henkeä ja jokaista pitäisi käydä erikseen tervehtimässä. :D "Bonjour! MOISKIS, MUISKIS!"

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Eipä ihmeempiä

Huomaa kyllä, että ollaan vähän lomalla, koska päivät tuntuvat sulautuvan toisiinsa eikä mitään erityistä tapahdu. Turistikierroksen jälkeen on ollut aivan upeita päiviä ja olen käynyt kävelylenkeillä lähiympäristössä ja etsimässä laihoin tuloksin lenkkipolkuja, joita ei olisi asfaltoitu. Ympäristöön on toisaalta jätetty paljon tyhjiä ruoho/niittyaukioita, joissa voi toki käydä juoksemassa, mutta itse pidän enemmän poluista, jotka johtavat johonkin.

Luin muuten tuossa pari päivää sitten, että Nantesia tituleerataan yhdeksi Euroopan vihreimmäksi kaupungiksi ja ainakin omaan silmään tämä näyttäisi pitävän paikkansa. Onneksi on jätetty puita pystyyn ilmaa puhdistamaan, koska Kati kertoi, että täällä on myös suhteessa eniten autoja kaikista Ranskan kaupungeista. Ihmiset ovat kauhean mukavuudenhaluisia ja liikkuvat autolla aivan lyhyetkin matkat sekä ovat valmiita investoimaan satasia sähköpyöriinkin, jotta liikkuessa ei vain tulisi hiki! :D Kunnollisen käytetyn pyörän saa täällä hyvällä tuurilla siis ihan muutamalla kympilläkin...

Kävimme sunnuntaina Katin ja hänen poikaystävänsä Clementin (?) luona kylässä ja päivällisellä siellä ihanassa kattoikkunakämpässä. Kati oli kutsunut paikalle myös erään suomalais-ranskalaisen mimmin Saran, johon oli myös kiva tutustua. Tehtiin ranskalaisista normeista poiketen ruokaa yhdessä ja keskustelu hyppi vuorotellen englannista suomeen ja ranskaan.

Sara myös valaisi hieman ranskalaista ruokakulttuuria ja kertoi, että normaalisti talon emäntä kokkaa yksin kaiken sillä välin kun muut nauttivat apertiiveja. Sitten syödään alkuruoka, pääruoka, maistellaan juustoja ja lopuksi vielä jälkiruoka eri juomin höystettynä. Lisäksi joissain piireissä on todella tarkkaa ettei eri ruokien yhteydessä nautita samoja ruoka-aineita. Ei voi esimerkiksi alkupalalla syödä juustoa, pääruoalla jogurttia ja jälkiruoalla jäätelöä, koska samaa ruoka-ainetta tulee sitten työtyä liikaa eivätkä ateriat pysy "tasapainossa." Hah, ja Suomessa kun on lähinnä pääasia, että se maha tulee täyteen...

Seuraavana päivänä päätin Sakun rohkaisemana kokeilla jotain uutta ja maistoin elämäni ensimmäisen kerran simpukoita. En yleensä syö mereneläviä kalaa ja pieniä katkarapuja lukuunottamatta, koska jostain syystä kaikki muu tuntuu ällöttävältä eikä tämäkään kerta tehnyt valitettavasti poikkeusta. Ei ne simpukat edes maistuneet millekään, mutta ulkonäkö ja rakenne oli oikeasti aika haasteellisia sulattaa. Ja ne kuoret, kun kospahtelivat lautaselle... Täytyy siis vielä työstää tätä asiaa, huh! Onneksi voi harjoitella rauhassa kotona eikä tarvitse heti tsempata missään hienossa ravintolassa. :D

Eilen saatiin vihdoin postia Suomesta! Lähetys tuli aamulla ja säikähdettiin kuollaksemme ovikelloa. Tosi ärsyttävää nousta paniikissa ylös eikä oven takana tietenkään ollut ketään, joten äkkiä ihmismäisempään kuntoon ja respaan ihmettelemään, mitä tapahtuu. Jostain syystä se paketti oli jätetty respaan, vaikka oltiin itsekin kotona?

En taaskaan tajua oikein näitä täkäläisiä tapoja. Esimerkiksi viimeksi perjantai-iltana postimiehet olivat tuomassa tänne lähetystä, vaikka respa oli jo kiinni eikä tietenkään ketään kotona, joten he päättivät ruveta soittelemaan kaikkien ovikelloja, jonka seurauksena menin tietenkin aulaan heitä vastaan ja loppujen lopuksi suostuin ottamaan lähetyksen meille säilytykseen. Naapuri kävi sen sitten vielä samana iltana hakemassa pois, mutta että mitä ihmettä?

No, onneksi kaikki oli paketissa kunnossa ja oli vähän hauska fiilis viikata talvivaatteita kaappiin kun ulkona oli melkein + 30 lämmintä. Sain vihdoin myös treenivaatteet tänne ja menin tietenkin heti Arboretumiin testailemaan lenkkareita. Ensi kerralla voisi laittaa myös ne sukat jalkaan, koska sain myös aika ikävät hiertymät jalkoihin sillä reissulla. Sitten Saku sai sähköpostiin jonkun epämääräisen kutsun cocktail-iltamista, jotka järjestettiin siinä opiskelija-asuntolassa, jossa suurin osa Sakun luokkalaisista asui ja johon me ei voitu muuttaa minun takiani. Jäi kuitenkin vähän epäselväksi, oliko tilaisuus kaikille avoin vai vain talon asukkaille, joten jäimme pyöriskelemään kämpille.

Myöhemmin yksi luokkalainen, joka ei myöskään asunut siinä talossa, soitti Sakulle lähteävänsä paikan päälle ja niinpä mekin päätettiin lähteä. Etsittiin hienosti kartasta oikea bussipysäkki ja kaikki, mutta jotenkin onnistuttiin menemään sen ohi ja myöhästyttiin bussista ja sitten se sama luokkalainen soitti ettei löydä ketään sieltä taloyhtiöstä ja että tilaisuus on varmaan jo ohi. Turha reissu ja oli vähän huono päivä muutenkin, mutta ollaan sitten vissiin näkemässä porukalla sunnuntaina keskustan huvipuistossa, jossa pyörähdimmekin jo muutama päivä sitten omin nokkinemme. Ehkä parempi tuuri siis seuraavalla kerralla.

Löydettiin muuten sillä hukkareissulla toinen kauppakeskus tästä ihan läheltä. Ei olla koskaan kävelty sillä suunnalla, niin eipä olla huomattu. Joku päivä voisi käydä ihmettelemässä, mitä kaikkea sieltäkin löytyy. Meidän vakikauppa on siis Carrefour, joka on niin älyttömän iso, että pelkän parin asian ostaminen vie jonkun puoli tuntia. Tämän takana on Lidl ja toisessa suunnassa vielä pienempi ruokakauppa U, mutta sinne ei tule ikinä lähdettyä, koska se on niin kaukana. Tuo uusi kauppakeskus on E'Leclerc ja veikkaisin, että vähän samantyylinen kuin Carrefour. Toivottavasti siellä olisi ainakin isompi kalatiski!

Menin eilen aikaisin nukkumaan ja hain meille äsken tuoreet croissantit leipomosta. Saku nukkuu tietenkin johonkin puolille päivin, joten ajattelin lähteä moikkaamaan Katia tässä välissä, otan samalla ne ranskankielen tiedostot muistitikulle, pyydän selvennystä pariin hämärään sähkölaskuun, joita ei ymmärretä ja mennään ehkä vielä kuppilaan istumaan joksikin aikaa. Näyttää siltä, että on taas kuuma päivä tulossa! :) Muutenkin varmaan ihan hyvä puuhastella vähän omia juttuja välissä, koska tunnelma tuppaa käymään melko tiiviiksi, jos joka päivä istutaan kylki kyljessä. 

lauantai 21. syyskuuta 2013

Turistikierroksella

Kesä tuli eilen takaisin! Kun rullasin aamulla sälekaihtimet ylös, niin minua tervehti lähestulkoon pilvetön taivas ja kirkas aurinko. :) Päätettiin lähteä tramilla must see-turistikierrokselle ja jäätiin pois Duchesse Annen pysäkillä vähän ennen keskustaa. Olin tsuumaillut useampaan otteeseen radan vieressä kohoavaa linnaa nimeltä Château des Ducs de Bretagne ja nyt päästiin aivan sisälle asti ihmettelemään. Oltiin positiivisesti yllättyneitä, sillä sisäänpääsy oli ilmainen.

Rakastan täkäläistä arkkitehtuuria..

Linnan muurilla. Törmättiin täällä myös erääseen valokuvaaja-Vincentiin, joka kutsui meidät Etelä-Ranskaan joihinkin ihme kuvaussessioihin :D Täällä näköjään voi sattua aivan mitä vain, kunhan pistää nenänsä ulkoilmaan!

Gargoyleja. <3

Pihalla paljon nuoria pareja aurinkoa ottamassa. ;)

Pyörähdettiin myös ihmettelemässä tornia nimeltä Le Lieu Unique, jossa muinoin toimi LU:n keksitehdas. Nykyisin paikka toimii taidekeskittymänä ja siellä on kuulemma iltaisin aika hyvä meininki. Nähtiin siellä nyt vain pari taideinstallaatiota, jotka on tuottanut elektronisen musiikin tapahtuma Scopitone. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin... :D

En ole kyllä vähään aikaan nähnyt näin erikoista rakennusta. Tuo enkelihahmo oli jälleen kerran hengästyttävän upea kaikkine yksityiskohtineen...

Linnan takana näytti olevan mielenkiintoisia pikkukatuja, joten lähdimme takaisin menosuuntaan ja löysimme muun muassa tivolin keskeltä liikenneruuhkaa ja tämän vierestä koko päivän kohokohdan, St. Pierren ja St. Paulin jäääätävän kokoisen ja yksityiskohtaisen katedraalin. Rakennustyöt aloitettiin jo 1400-luvulla ja tämän kehutaan olevan korkeampi kuin Pariisin Notre Dame.



Kyllä leuka loksahti kun pääsimme lähemmäs tutkimaan noita pienenpieniä piperrysyksityiskohtia!


Pohdiskelimme, pääseekö katedraaliin muka myös sisälle asti ja koska pari sivuovea oli auki, niin tottakai päätimme tutkia asiaa. Onneksi tuli kokeiltua, koska sisältä paikka oli vähintäänkin yhtä vaikuttava. Eikä taaskaan sisäänpääsymaksua. Vaikka kuvaaminen oli sallittu, niin emme kuitenkaan kehdanneet räpsiä kamalasti, koska paikalla oli osa ihmisistä hiljentymässä. Tyydyimmekin vain ihastelemaan suuria patsaita, ikivanhoja maalauksia ja värjätystä lasista tehtyjä ikkunoita. Ehdottomasti näkemisen arvoinen oli myös marmorista veistetty Francois II:n ja Marguerite de Foixin hauta. Jos en aivan väärin ymmärtänyt, niin he olivat myös Duchesse Annen vanhemmat.

En yhtään ihmettele, että on keskiajan kivimökissä asunut maalaistollo tehnyt herran pelossa tiuhaan ristinmerkkiä päästessään tällaiseen rakennusmonumenttiin sisälle! Leuka varmaan loksahtanut muiltakin kuin vain meikäläiseltä. Miten ihmiset ovat edes pystyneet tekemään näin vaikuttavia rakennuksia silloisella rakennustekniikalla?

Tosiaan, täällä on nyt meneillään monipäiväiset Scopitone-elektromusiikin festarit ja päätettiin lähteä myöhemmin illalla kuuntelemaan yhtä keikkaa. Tottakai suunniteltiin, että ostetaan liput ovelta, mutta ei sitten tullut mieleenkään ajatella, minkä kokoinen tapahtuma on mittasuhteiltaan. Porukkaa oli kuin pipoa ja tietenkin liput oli myyty aikoja sitten loppuun. Paikka oli Nantesin saarella, jota on suunniteltu joksikin ihme nuorison biletyskeskukseksi, joten lähdettiin sitten tutustumaan lähemmin saarelta löytyviin baareihin.

Vaikka paikalla oli paljon porukkaa, niin bilekeskittymä on vissiin hieman flopannut, koska tänne ei ole osattu suunnitella hyviä kulkuyhteyksiä.

Meidän piti muutenkin lähteä melko pian pois, koska viimeinen tram lähti takaisin jo 01.00 aikoihin! Kun tutkittiin aikatauluja, niin ei aluksi kyllä oltu uskoa silmiämme. Pakko saada pyörät, jotta voi vaikka polkea kotiin omia aikojaan eikä tarvitse olla jo alkuillasta juoksemassa ratikkaa kiinni. Viikon päästä on kuulemma isot käytettyjen pyörien markkinat, eli sinne sitten sutena fillaria metsästämään.

Tänään näyttäisi olevan edessä yhtä aurinkoisen lämmin päivä ja haluaisin kovasti lähteä maailmalle kirmailemaan. En vain yhtään tiedä, että minne tällä kertaa, vaikka kaupunki kuhisee mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Enköhän saa kuitenkin jotain suunniteltua! ;)

torstai 19. syyskuuta 2013

Graffiteja!

Nantesissa on tosi vahva katutaidekulttuuri ja oikeastaan voisi sanoa, että minne ikinä menetkin, niin törmäät aivan varmasti myös graffiteihin. Olen varma, että osa taiteiluista on ihan luvallisiakin, koska ne on niin taidolla ja viimeisen päälle tehty. Olen jostain syystä innostunut näistä graffiteista tosi paljon ja tänään saatiinkin Sakun kanssa aikaiseksi käydä ikuistamassa meidän lähiseudun komeimmat työt talteen. Onhan noita nyt paljon kivempi tuijotella kävelyreissuilla kuin jotain harmaata betoniseinää!







Pedro! <3


keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Vielä ei saisi nuolaista, mutta...

...Luulenpa, että pahin säätö täällä virastoviidakossa alkaa olla ohitse! Jes! En kuitenkaan uskalla juhlia ennen kuin näen kaiken virallisesti mustana valkoisella, mutta pakko myöntää, että to do-lista lyhenee ja maaliviiva siintää jo utuisena horisontissa.

Käytiin tekemässä Sakun kanssa hukkareissu Pôle emploi-työkkärissä pari päivää sitten. Olisi kuulemma ensin pitänyt tehdä ajanvaraus, jotta voi rekisteröityä työnhakijaksi ja sitäpaitsi taisin olla myös väärän piirin työkkärissä tai jotain. Aika tyypillistä, että saapuessamme paikalle vastaanottovirkailija kielsi ehdottomasti, että kukaan puhuisi siellä englantia, mutta kun kommunikointi osoittautui oikeasti mahdottomaksi, niin yhtäkkiä paikalta löytyikin pari tyyppiä, jotka puhuivat ihan sujuvaa englantia ja homma pääsi etenemään. Myöskään se minun nolo translaterilla kirjoitettu lappu ei loppujen lopuksi ollutkaan niin nolo, koska siitä taisi selvitä suurinpiirtein vierailuni tarkoitus.

Siis melkein. Näin jälkikäteen luulen, että henkilökunta luuli minun tehneen ensin Ranskassa töitä ja jääneen sitten työttömäksi. Tällöin he vaativat minulta jotain sosiaaliviraston korttia, jossa on myös täkäläinen sos.turvatunnus. No, tätähän minulla ei tietenkään ollut ja vaikka koitettiin selittää, että kuulun edelleen suomalaisen sos.turvan piiriin, niin ei auttanut. Ensin olisi pitänyt vierailla paikallisessa sossussa nimeltä CPAM ja hankkia tunnukset.

Tässä vaiheessa ahdinko sai mielenkiintoisia käänteitä, sillä Saku bongasi yllättäen Couchsurfing-sivuilta jonkun suomalaisen mimmin jättämän viestin, jossa tarjoutui jeesailemaan avuntarvitsijoita ja muuten vaan hengailemaan Nantesissa. Minähän tartuin tarjoukseen kuin hukkuva ja parin viestin jälkeen sovittiin näkevämme seuraavana päivänä keskustassa ja hän lupasi tulla myös meidän mukaan virastoihin.

Eilen meidän lähtö myöhästyi hieman kun kryptiset aukioloajat veivät taas voiton ja pankki oli kiinni juuri silloin kun olisimme halunneet mennä sinne (lounasaika kaiketi...). No, pankkiin selvittiin ja viittilöinnin, hämmentyneiden ilmeiden ja yleisen sekavuuden jälkeen saatiin vihdoin meille paikallinen pankkikortti ja tunnukset, jes! Yksi homma hoidettu :) (paitsi sitten kun pitää mennä myöhemmin sulkemaan tili ja vakuutus, mutta se on varmasti täysin oma tarinansa). Sitten matkattiin tramilla takaisin keskustaan ja tavattiin vihdoin Kati, joka on osoittautunut aivan huipputyypiksi ja pelastavaksi enkeliksi. <3

Koska kello oli jo aika paljon, lähdimme suoraan paikalliseen sosiaalitoimistoon eli CAFiin palauttamaan lomakkeita, jotta asuntotukiasia etenisi johonkin suuntaan. Olin aika mielissäni, koska monen tunnin Google Translaterin kanssa säätäminen ja arvuuttelu oli tuottanut tulosta ja olimme onnistuneet täyttämään lomakkeet oikein ja saimme palautettua paperit virkailijalle. Nyt vain sormet ristiin ettei ne hukkaa niitä jonnekin, nimittäin Katille oli käynyt niin ensimmäisellä kerralla ja koko prosessi piti aloittaa alusta!

Urakan jälkeen Kati vei meidän kuppilaan maistelemaan erinomaisia siidereitä ja viinejä ja tykitti menemään kaikki mahdolliset käytännön vinkit ja neuvot, joita hän oli itse neljässä vuodessa maassa asuessaan oppinut. Oli ehkä maailman terapeuttisin iltapäivä kun sai avautua kaikesta jollekin, joka ihan oikeasti ymmärsi ja osasi samaistua tilanteeseen!

Tänään treffasin Katin kanssa uudestaan kahdestaan heti aamulla ja lähdimme CPAMiin selvittämään sosiaaliturva-asiaa. Aivan kuten Kati oli arvannut, sen sos.turvatunnuksen voi saada vasta, kun on ensin rekisteröitynyt Pôle emploihin ja saanut töitä, eli joutunut maksamaan veroja maahan. Meillä kävi tosi iso munkki, nimittäin virkailija suostui pattitilanteessa kirjoittamaan paperin, jotta homma ei tyssää taas siellä toisessa päässä siihen kun minulla ei ole niitä sos.turvatietoja olemassa. HUH!! Maailman isoin helpotus! Minulla on tosiaan parin viikon päästä joku ihme haastatteluaika sinne omaan työkkäriin, jossa vissiin kartoitetaan tilanne ja tehdään se rekisteröityminen. Laitoin puljuun just mailia, että onko mahdollista saada enkunkielistä haastattelijaa, jotta homma ei mene aivan reisille, nimittäin Kati lähtee kohta takaisin Suomeen tekemään vähän hommia eikä ole pelastamassa jokaisesta kiperästä tilanteesta. :D Saa nähdä, mitä siitäkin prosessista tulee, mutta kunhan saan vain itseni rekisteriin ja tästä todistuksen lähetettyä Suomeen, niin olen valmis koko jäätävän rumban kanssa!

Kati esitteli myös kotinsa, joka on aivan mielettömän ihana ikivanha kattohuoneistokaksio. Just sellainen perinteinen ranskalainen asunto puisine portaineen, vinoinen kattoineen ja kattoikkunoineen, kaikki vähän eri paria <3 Juotiin kahvit ja eipä tullut enää yllätyksenä, mutta leipomoista löytyy näköjään myös ruisleipää! Lisäksi brioch sattuu olemaan suomeksi pulla, kuten olen jo jonkin aikaa uumoillutkin. Joo, eipähän pääse kulttuurishokista kärsimään täällä. Sovittiin, että nähdään siellä uudestaan porukalla lauantaina ja laitetaan ruokaa nyt vielä, kun Kati sattuu olemaan maassa. Meillä on siis oikein ohjelmaa luvassa pelkän hengailun sijasta! :)

Sain just täytettyä työkkärin haastatteluun vaaditut lippulappuset monen tunnin kääntämistyön jälkeen. Koetan päästä heidän kauttaan myös jollekin kielikurssille, jos se vain on mahdollista, koska yksityiskurssit on aika suolaisen hintaisia ja yliopiston kursseille ei enää voi ilmoittautua. Kati kyllä sanoi, että ne on vähän sellaista diipadaapa pelleilyä ja lupasi antaa meille jotain sähköisiä kielikurssitiedostoja, joiden avulla hän itse oppi puhumaan auttavasti jo 2 kuukauden päästä aloittamisesta. Kyllä kelpaisi!

Läjä, josta ehkä joskus aika kultaa muistot! CAFin paperit onneksi jo uunista ulkona. No, mitäpä muutakaan tekemistä meillä täällä tällä hetkellä olisikaan kuin juoksennella virastoissa ja täytellä lomakkeita... Silti, ei tule ikävä!

maanantai 16. syyskuuta 2013

Byrokratiaa, uusia kavereita ja tutkimusmatka

Ollaan oltu Sakun kanssa käytännössä ihan lomalla viimeiset päivät ja käyty vain lähinnä ruokakaupassa. Toissapäivänä tosin repäisin ja läksin yksinäni pankkiin toimittamaan asioita, koska Saku oli vielä flunssassa ja ajateltiin, että paranee nopeammin, jos ei juoksentele jatkuvasti ulkona. Asian piti olla maailman yksinkertaisin, nimittäin toimittaa respasta saamamme paperilappunen pankkiin todistukseksi siitä, että meillä ihan oikeasti on asunto, jotta meidän kotivakuutus pysyy voimassa.

Kävi kuitenkin aika nopeasti selväksi, että pankkineidit eivät puhu kahta sanaa enempää englantia, vaikka olinkin henkisesti valmistautunut kielimuuriin. Koetin olla hyvin kohtelias ja käyttää yksinkertaisia sanoja, mutta silti hämmennystä herätti se, ettei Saku ollut mukana (pankkitili oli avattu hänen nimiinsä) ja luulivat, että olin tullut noutamaan hänen pankkikorttiaan. Onneksi jonotusvuorossa sattui olemaan joku nuori jannu, joka sitten tulkkasi minulle vaadittavat verbit ja pääsimme yhteisymmärrykseen asiasta. Olin silti ihan rättiväsynyt koko loppupäivän.

Eilen saimme tuta Pohjois-Ranskan syyssateet kun vettä tuli heti aamusta alkaen saavista kaatamalla ja lehdet varisivat puista. Saku lähti käymään uusintakierroksen pankissa ja minä suoritin kenkienosto-operaation, koska minulla on mukana siis vain yhdet kengät, jotka pitävät vettä. Kengät ja pari muutakin hyödykettä löytyivät, mutta tietenkin pankki oli jo ehtinyt mennä kiinni kun Saku sinne asti pääsi.

Tähän väliin on pakko mainita, että en ole vähään aikaan törmännyt yhtä hämäriin aukioloaikoihin kuin mitä täällä on! Sinänsä fiksua, että jotkut virastot ovat myös lauantaisin auki, jotta muissa virastossa työskentelevät henkilöt ehtivät edes joskus käydä asioimassa niissä, mutta on tosi hankala pysyä kartalla siitä, milloin mikäkin pulju ja putinki sattuu ottamaan asiakkaita vastaan, koska nämä virastot ovat siis vastaavasti maanantaisin kiinni... Täytyy jatkuvasti yrittää tarkastaa nettisivujen kautta, kuinka monta tuntia ja mihinkin vuorokaudenaikaan mikäkin paikka on auki, mielestäni niissä ei ole mitään logiikkaa.

Onneksi päivää piristi Sakun kv-tutor, johon tutustuimme kauppareissujen jälkeen ja oli aivan mahtavaa saada uusia sosiaalisia kontakteja, koska olemme tässä mielestäni tuijotelleet toistemme naamoja jo ihan riittämiin. Maistelimme erilaisia oluita, opettelimme poskisuudelmia ja kirosanoja eri kielillä, jonka jälkeen lähdimme aika myöhään kotimatkalle. Oli muuten aika huikeaa huomata, kuinka olimme suurinpiirtein ainoat kotiinpäin menevässä ratikassa, mutta keskustaan matkaavat tramit olivat aivan tupaten täyteen ängettyjä. Täkäläisen yöelämän täytynee olla siis mahtavaa!

Tänään oli uuden tutkimusmatkan vuoro ja lähdimme kävelemään lähiseutua hieman vastakkaiseen suuntaan, kuin missä arboretum sijaitsee. Kaikki paikat olivat tietenkin suljettuja sunnuntain takia ja kuvittelin reissun olevan aika tylsä, mutta yllättäen löysimme aivan läheltä paikan nimeltä Monument les Fusillés eli vapaasti käännettynä laukausten monumentin.

Parempi tarkastelu osoitti, että kyseessä oli 2. maailmansodan jälkeen pystytetty muistomerkki. Jos käsitettiin oikein, niin Natsit ampuivat miehityksen jälkeisessä Ranskassa 100 kommunistimyönteistä toisinajattelijaa, joista 16 Nantesissa. Kieltämättä taas havahtui siihen, kuinka vähän aikaa sodista on loppujen lopuksi kulunut ja esimerkiksi Gwen mainitsi, että täällä Saksa herättää edelleen pelkoa vanhan väestön keskuudessa.

Vankeja.

Vähän kummiteltiin...

Täälläkin graffiteja.

Jossain vaiheessa tuo rakennus alkoi muistuttaa krematoriota, toivottavasti ei ollut.

Tänään ollaan myös tartuttu härkää uudestaan sarvista ja käyty kahdeksansivuisen lomakenivaskan kimppuun, joka täytyy toimittaa paikalliseen sossuun eli C.A.F:iin. Meni varmaan pari tuntia, kun ensin käänsimme kysymykset Google Translaterilla ja sitten pähkäilimme, miten niihin kannattaa vastata. Huomenna käymme respassa ottamassa kopiot tarvittavista liitteistä ja pyydämme, että joku tsekkaisi vielä paperit läpi. Sain vihdoin myös Kelasta vihoviimeiset dokumentit (posti näköjään kulkee lauantaisinkin), jotka käyn huomenna viemässä työkkäriin nimeltä Pôle Emploi. Kirjoitin myös nolon lapun Translaterin avulla, jossa käy ilmi miksi olen siellä ja mitä pitäisi tehdä, jotta jäätävältä kielimuurilta ehkä vältyttäisiin tällä kertaa... C.A.F ja pankki ovat huomenna kiinni (nää on taas näitä ihme aukioloaikoja...), joten sinne menemme sitten tiistaina änkyttämään. Kaikki tsemppi on siis tervetullutta!

Sitten havahduimme siihen, että oli kamala nälkä eikä mitään ruokaa missään. Onneksi Mäkkäri on aina ja kaikkialla siellä missä sinäkin ja päätimme, että täytyyhän se kerran käydä testaamassa! Eikä ollut edelleenkään mikään suuri kulinaarinen elämys. Mutta myyjä puhui englantia, jee! Olen muuten katsellut mahdollisia kielikursseja lähiseuduilta ja lähetellyt maileja. Huomenna sitten kieli pitkällä odottamaan vastauksia, toivottavasti pääsisin pian jonnekin aloittamaan kielen opiskelun niin ei olisi kaikki niin mahdottoman hankalaa!

Saimme muuten tänään kuulla myös suru-uutisen, nimittäin Gwenin ja Ericin kissavanhus Ben Du kuoli perjantaina :( Se olikin kyllä vähän kummallisen oloinen, hengitti raskaasti ja muuta sellaista. R.I.P, Ben Du! 

torstai 12. syyskuuta 2013

Lähimatkailua

Tykkään meidän kämpästä aika paljon. :) Tämä oli hyvä löytö, vaikka varmasti vähän halvemmallakin olisi jonkun luukun saanut, mutta toisaalta olisimme hävinneet rahassa viimeistään silloin kun olisi pitänyt ostaa kaikkea piensälää, kuten keittiövälineitä, lakanoita jne. sinne asuntoon. Muutenkin ärsyttää kun Suomesta olisi kuitenkin löytynyt kaikki tarpeellinen. Meidän kämppään siis kuuluu aivan koko irtaimisto (kahvinkeitintä lukuunottamatta) ja jopa joka toinen viikko uusien lakanoiden ja pyyhkeiden vaihto. Pesukoneen käyttö maksaa 3 €/kerta ja imuri 50 senttiä/30 min :D Lol.

Eilen läksimme tutkimaan lähiympäristöä ja Sakun pysäkkiä, josta lähdetään kouluun. Kaikki löytyi ja sattumoisin törmäsimme myös jonkinlaiseen arboretumiin, jossa tuli kierreltyä muutama tovi. Jos löydämme vielä oikoreitin niin sinne puistoon olisi tosi kiva lähteä aina lenkkeilemään jahka olen saanut treenikamat Suomesta tänne. Harmi vain kun sen puiston tiet oli asfaltoitu, koska jalat tykkäisi enemmän rullata pehmeällä alustalla... Mutta ainakin olisi upeat puitteet lenkkeilyyn! Emme tietenkään tajunneet ottaa kameraa mukaan, joten räpsin pari surkeaa kuvaa kännykällä alueesta.




Julma ja kunnianhimoinen piisamirotta!! Noita on vissiin alue riesaksi asti pullollaan. Arboretum on ollut varmasti upea näky keskikesällä...

Tänään testasimme tram-kulkupeliä omin nokkinemme ja pyörähdimme Nantesin keskustassa. Matka kesti suurinpiirtein 20 minuuttia ja pohdimme, että jos asuisimme Suomessa niin olisi varmaan ollut melko sama asia kuin lähteä Tikkurilasta HKI keskustaan. Emme tietenkään osanneet mennä minnekään, joten pyörimme hölmönä ympäriinsä ja katselimme maisemia. Pitkin maata on maalattu sellainen ohut vihreä linja turisteille, jota seuraamalla löytää merkittävimpien nähtävyyksien luo, joten kuljimme huviksemme sitä pitkin ja kapinallisina vähän muuallakin.

Törmättiin ekaksi johonkin maamerkkinä toimivaan kirkkoon, jonka nimi pitäisi vissiin tietää.

Kuolailin näyteikkunoita...

Mulla on uusi harrastus! Joku katutaiteilija on käynyt liimaamassa pienistä mosaiikkilaatoista tehtyjä Pac-Man, Supermario jne. hahmoja ympäri kaupunkia. Niitä on tosi kiva bongailla sieltä täältä. Täällä on muuten myös seinät pullollaan aivan tavallisia graffiteja ja osa niistä on tehty taidolla ja ajan kanssa, hienoja!

Toinen kirkko, jossa oli siistejä gargoyleja! Tämä on vissiin Sainte-Croix.

Hassuja naamoja kaikkialla :D

Otin myös salakuvan meidän leipomo-kahvilan ovelta, jossa syötiin lounasta. Nuo leipomot on niin ihana, mutta en ikinä kehtaa mennä sisälle kameran kanssa :l

Tein myös ensimmäisen tärkeän ostoksen: sisätohvelit, koska kämpässä on aika kylmä. Saku on jo flunssassa :(

tiistai 10. syyskuuta 2013

Me saatiin koti!

Tänään on ollut ihan paras päivä! :)

Herättiin taas aikaisin ja lähdettiin asunnolle kirjoittamaan sähkösopimusta. Kuvitelkaa, kuinka vammainen systeemi näinkin kehittyneessä maassa voi vielä olla... Ensin pitää tehdä joku pitkä puhelinsoitto sähköyhtiöön, jonka jälkeen sovitaan, minä päivänä sähkömies tulee laittamaan sähköt päälle ja se tyyppi saattaa tulla siis klo. 8.00-11.00 välillä, joten sitä pitää vain odotella asunnolla niin kauan kunnes tulee paikalle. Miksei voi vain sopia jotain tiettyä aikaa tai käydä kirjoittamassa sopparit jossain toimistolla?

No, meidän onneksi se tyyppi tuli paikalle suurinpiirtein samaan aikaan, jonka jälkeen oli vuorossa säätöä, kun sähkökaapit oli merkattu epämääräisesti eikä oikeaa löytynyt. Lisää allekirjoituksia ja sitten mentiin pyörimään Sakun ja Ericin kanssa lähistölle nostamaan käteistä vuokria varten sekä kahville. Kun Tietty Määrätty Kellonaika oli kulunut, mentiin takaisin kirjoittamaan vuokrasopparit ja maksettiin koko hemmetin kolmen kuukauden vuokra jättimäisellä setelinipulla. Meidän osoite on nyt sitten:


App. 025
Les Estudines Nantes La Beaujoire
4. allée Baltard
44300 Nantes
France
Saa lähettää rakkauskirjeitä!

Täällä ihan lähellä on aivan jäätävän kokoinen supermarketti, josta saa ostettua aivan kaiken ja siihen marketin yhteyteen on avattu vielä kaikenlaisia muitakin tarpeellisia kauppoja, jes! Lähellä on myös pari boulangerieta eli leipomoa, jotka koituvat kyllä vielä mun vyötärön kohtaloksi. Tuoreen leivän ja leivosten tuoksu on vain niin vastustamaton! Ja kun nekin on niin halpoja... En kyllä tajua, miksi muka väitetään, että suomen ja ranskan hintatasot ovat suurinpiirtein samanlaisia. Kävimme tänään kaupassa ostamassa isot ostokset kämpille ja ihan selkeästi selvisimme pienemmin kustannuksin suomeen verrattuna. Julkisen liikenteen tunnin mittainen matkalippukin maksaa vain 1.50 € !! o__O

Kävimme Sakun koululla syömässä lounasta, jonka jälkeen Ericin oli aika sanoa meille hyvästit ja jättää meidät oman onnemme nojaan. :( No ei vaiskaan, näköjään emme olleet niin verenhimoisia parasiitteja asuessamme viikon Gwenin ja Ericin luona, että he kuitenkin haluavat olla meihin vielä jatkossakin yhteydessä ja antaa kaikkia vinkkejä ja apua, jos tarvitaan. Toivottavasti pärjätään kuitenkin tästä itse, koska mun mielestä meistä on oikeasti ollut aika paljon työtä ja vaivaa viime päivinä...

Teimme tosiaan päivän aikana vielä pari kauppareissua supermarkettiin ja leikittiin vähän ranskalaisia patonkien ja viinien merkeissä. Huomattiin, että meille ei tule lämmintä vettä, vaan ainoastaan sellaista viileää ja nettiin ei pääse kirjautumaan kuin yksi henkilö kerrallaan. :( Näistä pitää käydä huomenna keskustelemassa respan kanssa. Sitten meidän pitää vielä täyttää ja toimittaa paperinivaska paikalliseen Kelaan sekä käydä pankissa kun Sakun kortti on ensiksi saapunut sinne ja toimittaa lisää papereita. Myös mun viestittely suomen sossun kanssa jatkuu, argh.

Näitä asioita murehditaan kuitenkin vasta huomenna! Yritin laittaa kuvia meidän hienosta 31  kämpästä, mutta tää yhteys on niin p*ska ettei latailusta tuu just nyt yhtään mitään ja pitäisi myös päästää Sakun nettiin. :D Huomenna ajateltiin tehdä tutkimusretki lähiympäristöön, mutta ennen sitä pitkien yöunien jälkeen kipaistaan leipomosta hakemassa tuoretta aamupalaa, mums!

//

Edit. näin jälkikäteen kuveja!


Olohuone, vasemmalla makuuhuone ja takaa löytyy vessa + suihku sekä eteinen, jonka varrella keittokomero.

Meillä on pieni piha!

Ensimmäinen ateria kauppareissun jälkeen. ;)

Pakko muuten mainita yksi hauska juttu loppuun, johon en täällä olisi ikinä kuvitellut törmääväni. :D Kämpässä ei ole vakiovarusteena kahvinkeitintä, joten pakkohan sellainen oli hommata tänne ensi tilassa ja löysimmekin kaupasta alle 10 € romun, joka varmasti hajoaa sen puolen vuoden jälkeen. Valtuutin Sakun hakemaan samalla myös maitoa kahviin, mutta onneksi ennen kuppiin kaatamista tajusin maistaa sitä, koska oli meinaan sen verran raskas koostumus mielestäni. Saku oli ostanut mulle piimää!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Viikko kuvina!

Ekana päivänä Nantesissa asunnonetsimisreissulla nähtiin turistien iloksi rakennettu liikkuva elefantti.

Oikea postikorttikuva aivan i-ha-na-sta pienestä Clisson-nimisestä kylästä, jonne mentiin lauantaina yölliselle ööh, kynttiläpolkukävelylle.

Yöfiilistelyä ja vasemmalla varmasti yksi Euroopan vanhimmista linnoista.

Koko Clisson muuten tuhoutui täysin 2. maailmansodassa, jonka jälkeen sinne muutti pari italialaista veljestä, jotka uudelleenrakensivat kylän, mutta tietenkin italialaiseen tyyliin.

Eilen sunnuntaina laivabussilla, eli navibussilla matkalla katselemaan japanilaista puutarhaa.

Jostain syystä paikalliset fiilistelee ihan kympillä japanilaista kulttuuria, myös Gwen ja Erick.

Tähänastinen ehdoton lempparini: pieni asuinalue Trentemoult Nantesissa, jota myös pikku Italiaksi kutsutaan. <3

Tulin ihan hulluksi noiden kaikkien pienten supersuloisten yksityiskohtien ja kapeiden kujien kanssa!

Kuvat eivät ihan tosi tee oikeutta tälle paikalle! Kun tuolla seikkaili, niin oli aivan sellainen olo kuin olisi eksynyt johonkin satukirjaan.

Loppuun vielä Gwenin ja Ericin 16-vuotias bad-ass kissa Bendy (en ole varma, miten nimi kirjoitetaan...). Täällä on kissoja kaikkialla!

Eilen harjoittelimme myös julkisten käyttöä ja pakko mainita, että ainakin paikalliset raitiovaunut eli tram-linjat ovat maailman helpoimmat oppia. Joku saa tulla lyömään, jos eksyn täällä! Huomenna koittaa myös jo muutto meidän omaan kämppään, jee! :) Täytyy alkaa opettelemaan yksin selviytymistä, koska Gwen ja Eric tekevät oikeastaan aivan kaiken meidän puolesta...

Pakko muuten mainita pari ylläriä, joihin on tullut täällä törmättyä. Ensinnäkin porukka rakastaa pelata täällä Mölkkyä! Myös meidän hostien auton takakontista löytyi yksi peli ja luulin tietenkin ensin, että Gwen on tuonut sen Suomesta, jossa oli opiskelemassa muinoin jonkun aikaa, mutta ei. Kuulemma Mölkkyjä myydään vissiin vähän joka paikassa. Paikalliset tosin lausuvat pelin jotenkin, että "molki," koska sana "mölkky" kuulostaa ranskaksi samalta kuin pehmeä pylly. :D

Ja täällä tykätään myös sauvakävelystä, ähähähä!

(Ps. kaikki kuvat © Saku Nylund. ;) Ja niitä ei ole yhtään muokattu tai rajattu tai mitään, koska en jaksanut... Ehkä ensi kerralla.)

perjantai 6. syyskuuta 2013

Asioita, joita olen jo oppinut

Ensinnäkin, jos kuvittelitte, että ihmiset olisivat lipeviä small talkia harrastavia ja kovaan ääneen huutavia gigoloita heti Tanskasta eteenpäin, olette olleet koko elämänne väärässä. Ensimmäinen opetukseni Ranskaan saapuessani oli nimittäin se, että junassa täytyy olla h i l j a a. Gwénaelle kertoi, että täällä pohjoisessa ihmiset kunnioittavat toisiaan joutuessaan samaan tilaan keskenään, kuten vaikkapa julkisiin kulkuvälineisiin. Meillä oli muutenkin paineita yrittää pitää keskustelua koko ajan yllä ensimmäisenä iltana, sillä täällä ollaan näköjään hyvin suomalaisia. Kun ei ole asiaa, niin ei tarvitse puhua. Toki tämä saattaa olla ihan kiinni ihmisistä ja että ekana iltana vähän jännittää, mutta ehdottomasti; täällä on hyvin hiljaista ja rauhallista. Ollaan kuin mukavasti Muijalassa.

Toisekseen täällä ihan tosissaan arvostetaan hyvää, tuoretta ruokaa. Aamulla syödään jotain perus muro-leipä- aamupalaa (tykkään muuten ihan sikana paikallisesta briochesta eli pullaleivästä, jonka päälle laitetaan marmeladia 8D), mutta lounaalla ja päivällisellä syödään pitkän kaavan mukaan. Alkupalana on jotain salaattityyppistä, sitten ISO lämmin ruoka ja aina jotain jälkiruokaa, kuten hedelmiä, jugurtteja tms. Aika läppä muuten, että vaikka olemme olleet jo neljä päivää Ranskassa, emme ole juoneet vielä tippaakaan viiniä! Meidän hostit ei juo alkoholia, ne vaikuttaa muutenkin olevan hieman tavanomaisesta poikkeavia tyyppejä... ;) Majoittavat suomalaisia ja kaikkea.

Juusto on halpaa. Kala on halpaa. Viini on halpaa. Ja supermarketit on ihan sikasiistejä paikkoja! Patongit on tosi hyviä. Oikeastaan kaikki on tosi hyvää, en ole vielä kertaakaan joutunut syömään pahaa ruokaa. Sitä ruokaa on myös riittävästi, huh! Rakastan jo nyt kadun varsilla vieri vieressä nököttäviä pikkukauppoja, joita saa suomesta nykyään koirien kanssa etsiä...

Tiesittekö muuten, että Nantes on eräänlainen pariisilaisten maaseutu? Kun pariisitar kyllästyy kaupungin hälinään ja stressiin, se muuttaa Nantesin rauhaan :D Yksi paikka, jossa melkein haluttaisi käydä uudestaan, on Carquefou. Kävimme siellä eilen asuntonäytössä ja se oli maailman suloisin ja idyllisin pikku kylä, jossa oli paljon kukkaistutuksia ja suihkulähteitä ja maalattuja ikkunanpieliä! <3 Merde vieköön vain, kun se kämppä oli kalustamaton! Harmittaa vieläkin vähän :(

Loire ei ole niin iso kuin mitä luulisi tai sitten veden pinta on vain tosi matalalla. Täällä on ollut nimittäin tosi kuumaa ja kuivaa, eilenkin ainakin 30 astetta lämmintä! Tänään kuitenkin sää vaihtui kuin napista painamalla suomalaisen syksyiseksi ja sateiseksi, mutta kuulemma pian pitäisi taas porottaa, what? o__O

Vaikka kartta antaa ehkä ymmärtää muuta, niin etäisyydet täällä on tosi pieniä, kiitos hyvän julkisen liikenteen. Ajateltiin kuitenkin vuokrata myöhemmin jostain opiskelijapaikasta superhalvalla pyörät ja lähteä fillaroiden tutustumaan paikkoihin ainakin nyt vielä kun on hyvät kelit.

Täällä puhutaan paremmin englantia, mitä olisi osannut odottaa. Esmes eilisellä piknikillä jotkut ranskalaiset ujostellen myönsi, että osaa aivan pikkupikkupikkuriikkisen puhua, mutta kun he sitten rentoutuivat, niin juttua vain riitti ;) Ettei olisi pientä suomalaista perfektionismia ilmassa? Jos en osaa puhua täydellisesti, niin en halua puhua ollenkaan!

Oppitunnit jatkukoot...

Ps. laittelen niitä kuvia kyllä kans tulemaan heti kun on oma tupa oma lupa ja aikaa! En ole kyllä edes ehtinyt kuvata vielä paljon mitään, että sikäli :I

Couchsurfing at Sorinières!

Matka Nantesiin sujui kuin Strömsössä. Herättiin kukonlaulun aikaan ja lennettiin Oslon kautta Pariisiin. Lentokoneesta nähtiin Eiffeltorni ja bussimatkalla lentokentältä juna-asemalle Notre Dame, joten eiköhän se Pariisi ole tältä erää kierretty? ;)

Pariisin juna-asemalla tuli maisteltua ensimmäiset baguettet, olivat muuten pikkaisen eri makuisia kuin Alepan pakastealtaan Rainbow - yrttivoipatongit! Ensin matkasimme tunnin verran Saint Pierre des Corpsen asemalle ja siitä toinen mokoma Nantesin asemalle, jossa meitä olivat vastassa maailman parhain host-pariskunta, joihin tutustuimme Couchsurfing-nettisivujen kautta: Gwénaelle ja Eric. :) Syötiin kolmen ruokalajin "iltapala" ja painuttiin nukkumaan.

Pari seuraavaa päivää onkin ollut sitten pikkuisen rankempia, jos matkusteleminen ei sitä jo ole itsessään. Toissapäivänä aloitettiin tosissaan asunnonhaku ranskalaisten ystävien SUURELLA avustuksella (me vain istuskeltiin ja ihmeteltiin mitä tapahtuu kun toiset säätää ja soittelee kaikkialle...) ja siinä hurahtikin koko päivä. Eilen lähdettiin sitten pariin asuntonäyttöön, jotka oltiin edellispäivänä onnistuttu sopimaan, mutta ensimmäinen paikka oli käytännössä hintavahko hotellihuone ja toinen maailman suloisin vanhanaikainen kaksikerroksinen koti, mutta katkeraa kyllä kalustamaton :( Välissä hoidimme lisää paperihommia ja tutustuimme pikaisesti Nantesin keskustaan. Illalla jatkoimme oleilua Nantesissa Couchsurfing-piknikillä ja tutustuimme uusiin tyyppeihin. Silti olo oli kieltämättä tosi lannistunut ja stressaantunut, miten me ikinä löydetään edes joku rotankolo ilman, että meidän majoittajat ehtii kyllästyä meihin. Kamala vaiva turhan takia!

Näköjään Eric on kuitenkin tosi sinnikäs ja asialleen omistautunut (Gwen käy päivisin töissä), nimittäin tänään jatkoimme sinnikkäästi soittorumbaa ja keskityimme enemmän paikallisiin HOAS-järjestöihin, jotka tarjoavat opiskelija-asuntoja. Saimmekin heti kutsun tulla katsomaan yhtä kämppää, joka soittautuikin sitten varsin oivaksi valinnaksi! Paikka on puolivälissä Sakun koulua ja pikkuisen kauempana keskustasta, mutta sijainniltaan oikein hyvä, vuokra ihan ok ja kämppäkin on tilava. Siinä on eteinen, WC+suihku-yhdistelmä, keittokomero, pieni olohuone ja makuuhuone. Kaikki irtaimisto astioista, lakanoista ja pyyhkeistä lähtien kuuluu vuokraan, ainoastaan sähkö täytyy maksaa erikseen. Lisäksi kämppä muistuttaa hiukan jotain hotellia tai guest housea, sillä sisääntuloaulassa on respa, jonka henkilökunta puhuu onneksi englantia. Ainut pieni ongelma muodostui siitä, että koska meillä ei ole ketään takaajaa täällä paikan päällä, asuntola veloittaa meiltä aina 3 kk vuokran etukäteen! :I Näin alussa meillä ei ole vielä mitään tukia tms. juoksemassa, joten noin isojen summien maksaminen ei tunnu kauhean hyvältä idealta, jos tilit menevät sen takia nollille joksikin aikaa. Täytyy siis huutaa isiä ja äitiä apuun siis vain, jotta alusta selvitään yhyy! Hah, näin sitä itsenäistytään. :D

Mutta oikeasti tuo asuntoasia on stressannut ihan jäätävästi parin viimeisen päivän ajan, otsa on finnejä täynnä, joten olen aivan superonnellinen, että tämä järjestyi nyt edes jotenkin. Paremmin kuin hyvin. Kämppään saa myös kutsua vieraita käymään, joten ystävä ja kylänmiehet tervetuloa vain! Eilisen näkemän perusteella Nantes vaikuttaa aivan superkivalta ja kauniilta kaupungilta enkä malta odottaa, että pääsen tutkimaan sitä lisää. Ja syömään viinejä ja juustoja, nom nom <3 Täällä on muutenkin ruoka sen verran halpaa, bongasin hostien kanssa kauppareissulla jonkun alkopullon, joka maksoi vain päälle 2 €!! Whaat...

Asunto on meille varattuna ja nyt tehdään sähkösopimusta ja hankitaan joku asuntovakuutus ja ensi viikon tiistaina päästään muuttamaan omillemme. En voi oikeasti tajuta kuinka järjetön apu Gwenistä ja Ericistä on ollut! Onneksi ollaan tarjottu niille edes ruokia välillä, jäädään muutenkin niin isoon kiitollisuudenvelkaan, että huhhuh. Illalla mennään syömään creppejä maailman parhaimmista parhaimpaan creperieen, sinne täytyi jopa varata pöytän kun se on aina niin täynnä. Jees, elämä järjestyy jotenkuten. En malta odottaa, että pääsen muuttamaan!

maanantai 2. syyskuuta 2013

Ensimmäinen

Heipähei kaikki tutut ja tuntemattomat!

Nyt on tilanne sellainen, että tämä tyttö lähtee tosiaan Sakun kanssa huomenna Ranskaan Nantesiin vajaaksi puoleksi vuodeksi. Laukut on pakattu, viimeiset löylyt heitetty, ruisleivät syöty ja nyt voi jo ehkä hieman hengähtää. Tilannetta on edeltänyt hirveä härdelli ja säätö useamman päivän ajan; pakkaamista, paperisotaa, töitä ja stressiä, mutta vihdoinkin voimme sanoa selvinneemme alkuhässäkästä voittajana! Paitsi että otsaan on ilmestynyt hehkuvia finnejä, toivottavasti ei kasva tattia naamaan, koska se olisi ikävää. Muuttoa ei voi näköjään koskaan aloittaa liian aikaisin, se on ehdottomasti tämän blogin opetus numero yksin.

Alkuperäinen ajatukseni tämän blogin perustamiseksi kimposikin siitä, kun pyörin netissä etsien tietoa tulevasta kotikaupungistamme ja parhaimmat infot tuntuivat löytyneen muilta bloggaajilta, joten toivottavasti tästä on apua myös joillekin muille muuttoa puuhaaville. Ja joo, äitikin tietää missä mennään eikä murehdi harmaita hiuksia päähänsä ;)

Luvassa siis toivottavasti paljon höpötystä maahanmuuttaja-arjestamme, havainnoillistavia kuvia ja toivottavasti enemmän kaikkia kivoja kuin huonoja uutisia. Meidän kämppään muutti eilen eräs mukava opiskelijanainen jälleenvuokralaisen roolissa sillä välin kuin me itse suunnistamme Couchsurfing-nettisivuilla tutustumamme mukavanoloisen ranskalaisen pariskunnan sohvalle. Harvemmin muuten tulee vaihdettua paremmasta vaatimattomampaan asumukseen, mutta toivottavasti meidän uudet paikalliset sydänystävät osaavat jeesailla asunnonhaussa, työkkärissä ja noh, oikeastaan kaikessa. Apua!

Nyt silmät pyörii kyllä kuin hedelmäpelissä, eli pahoittelut jos ja kun kirjallinen tuotoskin on vähän mitä on. Luultavasti painumme nukkumaan ja huomenna kukonlaulun aikaan kohti lentokenttää, ihanaa lähdön tunnelmaa!

Au revoir siis meille ja pikaisiin palaamisiin :)