Saatiin pyörät!

Eilen keskustan lähellä järjestettiin vissiin syksyn isoimmat käytettyjen pyörien markkinat ja lähdettiin aamulla Katin ja Cleméntin kanssa etsimään mulle ja Sakulle fillareita, jotta liikkuminen varsinkaan iltaisin ei olisi niin julkisten armoilla. Alueelle pääsi jonotusnumeron kanssa ja oltiin sittenkin vähän myöhään liikkeellä, koska meidän vuoro oli vasta puolen päivän jälkeen ja oltiin ihan varmoja ettei markkinoilta löytyisi siihen mennessä enää mitään käyttökelpoista. Muutenkin hinnat olivat aika korkeat ottaen huomioon, että kyseessä oli tosiaan käytettyjen pyörien markkinat.

Pari tuntia vierähti kahvia juodessa ja sitten päästiin jäljellä olevien pyörien kimppuun. Yllättäen markkinoilta löytyi vielä muutama helmi ja lähdetiinkin takaisin kotimatkalle kahta pyörää rikkaampina ja muutama kymppi köyhempinä. Katin oma pyörä oli hajonnut jokin aika sitten, joten ostettiin mun pyörä puoliksi, joten sitten kun minä lähden takaisin Suomeen, niin Kati saa sen pyörän omaan käyttöön. Aikamoinen tuuri taas, mutta molemmat tiesivät pyöristä vaikka mitä ja saatiin fiksattua fillarit kuntoon vielä saman päivän aikana Katin ja Cleméntin isolla avustuksella!

Minun ja Katin pikkuinen Peugeot. :)

Sakun kiitäjä Tour de France. Ja sattuipas molempiin pyöriin mätsäävät violetit väritkin, haha!

Sitten oli aika polkea kotiin. Ja siinä vaiheessa tajusin, että ei hemmetti, joudutaan fillaroimaan iltapäiväruuhkassa autojen seassa koko matka! Alkoi vähän jännittämään ja ahdistamaan ja ei siitä koko matkasta meinannut tulla mitään, kun pelkäsin koko ajan jääväni auton alle, satoi vettä ja oli nälkäkin. Täällä siis ei pyöräillä jalkakäytävillä, sillä ne ovat yleensä jalankulkijoista ihan tukossa ja muutenkin naurettavan pieniä. Sen sijaan autotien ja jalankulkuväylän välissä menee merkitty pyörätie, joka on ihan ok, mutta aina sitä ei ole merkitty ja sitten ei tiedä, missä pitäisi ajaa. Koko ajan pitäisi kuvitella olevansa auto ja esimerkiksi, jos risteyksessä haluaa kääntyä, niin pitäisi ryhmittyä autojen eteen kääntymistä varten jne. Ihan mahdoton ajatus kun on aina tottunut menemään jalkakäytävällä!

Tuntuu hemmetin vaaralliselta ja tämän takia en nuorena koskaan ajanut mopokorttiakaan, koska mielestäni vähän itsemurhaa lähteä ilman auton tarjoamaa suojaa poukkoilemaan raskaan liikenteen sekaan. Mutta kuulemma tähänkin ajokulttuuriin tottuu ja oppii. Ajateltiinkin lähteä tänään Sakun kanssa treenailemaan vähän rauhallisemmille teille, koska sunnuntaisin ei ole niin paljoa liikennettäkään.

Kun päästiin kotiin, olin henkisesti ja fyysisesti aika loppu. :D Illalla oli kuitenkin vielä Saran järjestämät illanistujaiset ja hetken itseäni koottuani päätin kuitenkin ilmaantua paikalle - bussilla. Löysin ensimmäisellä yrittämällä perille ja oli kyllä aivan sairaan kiva ilta! Saran kaverit olivat tosi mukavia ja ottivat minut huomioon kaikin keinoin, vaikka koetin vakuuttaa ettei haittaa tippaakaan, vaikka he puhuisivat keskenään välillä ranskaa.

Tähän väliin on taas pakko fiilistellä paikallisia tapoja! Yleensä kun mainitaan sana kotibileet, mieleeni tulee pari kulhoa karkkia ja sipsiä ja vastapainoksi tosi paljon alkoholia. Toki myös täällä tykätään juoda, mutta samalla myös syödään tosi paljon kaiken maailman suolapaloja, piirakkaa ja pizzaa. Kukaan ei tullut ympärikänniin, kun ruoka tasapainotti juomista ja verensokeri pysyi tasaisena. Minäkin sain jopa vatsani täyteen illan aikana! Mielestäni tosi kiva tapa ja pitäisi ehdottomasti ottaa osaksi myös suomalaista juhlimiskulttuuria.

Toinen hassu tapa on pitää kengät jalassa sisällä. Luulisi, että jalka hikoaa illan aikana kengässä ja muutenkin sotkee lattioita, jos ulkokengillä kulkee ympäri kämppää. Maassa maan tavalla, mutta onneksi saa myös ottaa ne kengät pois eteisessä, jos siltä tuntuu. ;) Ja sitten on ne poskipussailut, se ei tahdo millään tuntua luontevalta! Kuulemma halailu koetaan paljon intiimimmäksi kuin poskille suukottelut, vaikka mielestäni tämä menee juuri päinvastoin ja itse tykkään halailla hyvien kavereiden kanssa. Kai se on vähän suomalaista koettaa säilyttää oma henkilökohtainen tila ja että ventovieraita tervehditään vain moikkaamalla, mutta mikäs siinä. Eipähän olla kovin kauaa vieraita kunnon suukotteluringin jälkeen, kun paikalla on kymmenen henkeä ja jokaista pitäisi käydä erikseen tervehtimässä. :D "Bonjour! MOISKIS, MUISKIS!"