Eipä ihmeempiä

Huomaa kyllä, että ollaan vähän lomalla, koska päivät tuntuvat sulautuvan toisiinsa eikä mitään erityistä tapahdu. Turistikierroksen jälkeen on ollut aivan upeita päiviä ja olen käynyt kävelylenkeillä lähiympäristössä ja etsimässä laihoin tuloksin lenkkipolkuja, joita ei olisi asfaltoitu. Ympäristöön on toisaalta jätetty paljon tyhjiä ruoho/niittyaukioita, joissa voi toki käydä juoksemassa, mutta itse pidän enemmän poluista, jotka johtavat johonkin.

Luin muuten tuossa pari päivää sitten, että Nantesia tituleerataan yhdeksi Euroopan vihreimmäksi kaupungiksi ja ainakin omaan silmään tämä näyttäisi pitävän paikkansa. Onneksi on jätetty puita pystyyn ilmaa puhdistamaan, koska Kati kertoi, että täällä on myös suhteessa eniten autoja kaikista Ranskan kaupungeista. Ihmiset ovat kauhean mukavuudenhaluisia ja liikkuvat autolla aivan lyhyetkin matkat sekä ovat valmiita investoimaan satasia sähköpyöriinkin, jotta liikkuessa ei vain tulisi hiki! :D Kunnollisen käytetyn pyörän saa täällä hyvällä tuurilla siis ihan muutamalla kympilläkin...

Kävimme sunnuntaina Katin ja hänen poikaystävänsä Clementin (?) luona kylässä ja päivällisellä siellä ihanassa kattoikkunakämpässä. Kati oli kutsunut paikalle myös erään suomalais-ranskalaisen mimmin Saran, johon oli myös kiva tutustua. Tehtiin ranskalaisista normeista poiketen ruokaa yhdessä ja keskustelu hyppi vuorotellen englannista suomeen ja ranskaan.

Sara myös valaisi hieman ranskalaista ruokakulttuuria ja kertoi, että normaalisti talon emäntä kokkaa yksin kaiken sillä välin kun muut nauttivat apertiiveja. Sitten syödään alkuruoka, pääruoka, maistellaan juustoja ja lopuksi vielä jälkiruoka eri juomin höystettynä. Lisäksi joissain piireissä on todella tarkkaa ettei eri ruokien yhteydessä nautita samoja ruoka-aineita. Ei voi esimerkiksi alkupalalla syödä juustoa, pääruoalla jogurttia ja jälkiruoalla jäätelöä, koska samaa ruoka-ainetta tulee sitten työtyä liikaa eivätkä ateriat pysy "tasapainossa." Hah, ja Suomessa kun on lähinnä pääasia, että se maha tulee täyteen...

Seuraavana päivänä päätin Sakun rohkaisemana kokeilla jotain uutta ja maistoin elämäni ensimmäisen kerran simpukoita. En yleensä syö mereneläviä kalaa ja pieniä katkarapuja lukuunottamatta, koska jostain syystä kaikki muu tuntuu ällöttävältä eikä tämäkään kerta tehnyt valitettavasti poikkeusta. Ei ne simpukat edes maistuneet millekään, mutta ulkonäkö ja rakenne oli oikeasti aika haasteellisia sulattaa. Ja ne kuoret, kun kospahtelivat lautaselle... Täytyy siis vielä työstää tätä asiaa, huh! Onneksi voi harjoitella rauhassa kotona eikä tarvitse heti tsempata missään hienossa ravintolassa. :D

Eilen saatiin vihdoin postia Suomesta! Lähetys tuli aamulla ja säikähdettiin kuollaksemme ovikelloa. Tosi ärsyttävää nousta paniikissa ylös eikä oven takana tietenkään ollut ketään, joten äkkiä ihmismäisempään kuntoon ja respaan ihmettelemään, mitä tapahtuu. Jostain syystä se paketti oli jätetty respaan, vaikka oltiin itsekin kotona?

En taaskaan tajua oikein näitä täkäläisiä tapoja. Esimerkiksi viimeksi perjantai-iltana postimiehet olivat tuomassa tänne lähetystä, vaikka respa oli jo kiinni eikä tietenkään ketään kotona, joten he päättivät ruveta soittelemaan kaikkien ovikelloja, jonka seurauksena menin tietenkin aulaan heitä vastaan ja loppujen lopuksi suostuin ottamaan lähetyksen meille säilytykseen. Naapuri kävi sen sitten vielä samana iltana hakemassa pois, mutta että mitä ihmettä?

No, onneksi kaikki oli paketissa kunnossa ja oli vähän hauska fiilis viikata talvivaatteita kaappiin kun ulkona oli melkein + 30 lämmintä. Sain vihdoin myös treenivaatteet tänne ja menin tietenkin heti Arboretumiin testailemaan lenkkareita. Ensi kerralla voisi laittaa myös ne sukat jalkaan, koska sain myös aika ikävät hiertymät jalkoihin sillä reissulla. Sitten Saku sai sähköpostiin jonkun epämääräisen kutsun cocktail-iltamista, jotka järjestettiin siinä opiskelija-asuntolassa, jossa suurin osa Sakun luokkalaisista asui ja johon me ei voitu muuttaa minun takiani. Jäi kuitenkin vähän epäselväksi, oliko tilaisuus kaikille avoin vai vain talon asukkaille, joten jäimme pyöriskelemään kämpille.

Myöhemmin yksi luokkalainen, joka ei myöskään asunut siinä talossa, soitti Sakulle lähteävänsä paikan päälle ja niinpä mekin päätettiin lähteä. Etsittiin hienosti kartasta oikea bussipysäkki ja kaikki, mutta jotenkin onnistuttiin menemään sen ohi ja myöhästyttiin bussista ja sitten se sama luokkalainen soitti ettei löydä ketään sieltä taloyhtiöstä ja että tilaisuus on varmaan jo ohi. Turha reissu ja oli vähän huono päivä muutenkin, mutta ollaan sitten vissiin näkemässä porukalla sunnuntaina keskustan huvipuistossa, jossa pyörähdimmekin jo muutama päivä sitten omin nokkinemme. Ehkä parempi tuuri siis seuraavalla kerralla.

Löydettiin muuten sillä hukkareissulla toinen kauppakeskus tästä ihan läheltä. Ei olla koskaan kävelty sillä suunnalla, niin eipä olla huomattu. Joku päivä voisi käydä ihmettelemässä, mitä kaikkea sieltäkin löytyy. Meidän vakikauppa on siis Carrefour, joka on niin älyttömän iso, että pelkän parin asian ostaminen vie jonkun puoli tuntia. Tämän takana on Lidl ja toisessa suunnassa vielä pienempi ruokakauppa U, mutta sinne ei tule ikinä lähdettyä, koska se on niin kaukana. Tuo uusi kauppakeskus on E'Leclerc ja veikkaisin, että vähän samantyylinen kuin Carrefour. Toivottavasti siellä olisi ainakin isompi kalatiski!

Menin eilen aikaisin nukkumaan ja hain meille äsken tuoreet croissantit leipomosta. Saku nukkuu tietenkin johonkin puolille päivin, joten ajattelin lähteä moikkaamaan Katia tässä välissä, otan samalla ne ranskankielen tiedostot muistitikulle, pyydän selvennystä pariin hämärään sähkölaskuun, joita ei ymmärretä ja mennään ehkä vielä kuppilaan istumaan joksikin aikaa. Näyttää siltä, että on taas kuuma päivä tulossa! :) Muutenkin varmaan ihan hyvä puuhastella vähän omia juttuja välissä, koska tunnelma tuppaa käymään melko tiiviiksi, jos joka päivä istutaan kylki kyljessä.