maanantai 30. joulukuuta 2013

Reality check!

Pilvilinnat ovat romahtaneet! Ranskan byrokratia ja avuttomuus kaiken suhteen tulivat onneni tielle ja nyt korpeaa. Kivointa oli viimeksi Joulupäivänä kun moikkasimme Antoinea ja May sekä Liis tulivat myöskin iltaa istumaan. Seuraavana päivänä kirmailimme Sakun kanssa koruliikkeeseen vaihtamaan hölskyvää sormusta pienempään, mutta sitä saakin odottaa yli viikon! :( Olisi ollut kiva saada uusi heti tilalle tai vaihtoehtoisesti olisivat voineet pienentää sen liikkeessä, mutta ei. Täytyy tehdä uusi reissu tulevana lauantaina, jolloin sanoivat sormuksen olevan siellä perillä. Olen koettanut testailla noita vanhoja rihkamasormuksia nimettömään, mutta kaikki ovat liian isoja tai muuten vaan väärän mallisia. Ei auta kuin odottaa. :D

Meillä on ollut myös mahtavia ongelmia maksaa yhtä sähkölaskua netin välityksellä. Kerronpas teille taas tarinan kuinka helppa täällä on hoitaa noita hommia, tämä on ihan naurettavaa! Kun me solmittiin pankki- ja kotivakuutussopimukset LCL:n kanssa, tietoihin täytyi välttämättä kirjata ranskalainen puhelinnumero ja koska meillä ei sellaista vielä ollut, niin Eric laittoi siihen omansa. Ensimmäinen lasku onnistuttiin maksamaan ihan ongelmitta, mutta nyt systeemit ovat muuttuneet ja pankki lähettää jonkun salaisen koodin puhelimeen, joka pitää syöttää maksun yhteydessä tai muuten hommasta ei tule mitään. No, kaikki koodit menevät tietenkin Ericin puhelimeen ja koetimme tietenkin muuttaa yhteystiedot netin välityksellä oikeiksi. Tämä palvelu on ollu kuitenkin "toistaiseksi" epäkunnossa jo monta viikkoa.

Koska laskun maksamisella alkaa olla kiire, marssimme heti pyhien jälkeen respaan aikomuksena kysyä, jos joku kielitaitoinen voisi soittaa pankkiin ja muuttaa sen puhelinnumeron oikeaksi. Silloin siellä respassa istui kuitenkin koko talon ainoa kielitaidoton henkilö. Ei muuta kuin tänään uudestaan respaan, mutta maanantaisin pankki on kiinni eikä jonkun yleisen vaihteen kautta onnistunut mikään. Huomenna voidaan yrittää toisen kerran, mutta minulla on sellainen kutina, että meidän on pakko napata joku ranskalainen kaveri mukaan ja marssia toimistoon paikan päälle. Saku koetti laittaa netin kautta palautetta, että sen pankin nettisivut on ihan paskat, mutta palautelomakekaan ei toimi! Tässä vaiheessa olisi jo Suomen kansa raivostunut.

Voidaan myös laittaa Gwenille ja Ericille viestiä, että lähettävät sen hemmetin koodin meille heti kun saavat sen puhelimeen ja ehkä ehditään siis laittaa se menemään eteenpäin ennen kuin systeemi kirjaa meidät ulos sivustolta. Ehkä kuitenkin käydään huomenna vielä respassa. Ja myöhemmin on pakko vissiin mennä sinne pankkiin marmattamaan. Joka tapauksessa viisi päivää maksaa lasku ennen kuin sähköt katkeavat, dundundun...

Meiltä myös paloi joulun aikaan lamppuja kämpästä ja luulin, että tottakai saadaan uudet lamput talon puolesta, mutta ne pitää hommata itse. Lisäksi rikottiin lautanen, joka ei onneksi maksanut paljoa. Ehkä huomenna kuitenkin on vähän kivempaa kun nähdään kavereita uudenvuodenjuhlien merkeissä. Ajateltiin ekana mennä Adrianin luo syömään ja nähdä sitten ehkä Annaa ja kumppaneita keskustassa. Olisi ihan parasta istua koko ilta jossain kämpällä kavereiden kanssa, koska kaupunki on varmaan ihan tukossa ja kaikki paikat täynnä ihmisiä eli ei yhtään kiinnostaisi tunkea sinne sekaan. Päätettiin tehdä Adrianin päivällistä varten vanha kunnon perunasalaatti, toivottavasti se maistuu muillekin! Huomisesta kuitenkin lisää myöhemmin. ;) Joka tapauksessa hyvää uuttavuotta 2014 kaikille!

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Jouluaattona

Suunnittelin jo pari päivää kuinka tulen tänään kirjoittamaan rauhallisesta, kahden kesken vietetystä aivan tavallisesta joulusta, mutta aattona mikään ei mennyt niin kuin olin kuvitellut. Joulun viettoon siirtymistä tahditti parisen päivää riehunut myrsky, jonka seurauksena vesi oli päässyt jostain näiden pahviseinien raosta valumaan makuuhuoneen kokolattiamatolle, mutta ei annettu sen latistaa tunnelmaa vaan kuunneltiin aamulla Jouluradiota ja sateenkin hellittäessä päätettiin lähteä tekemään kierros joulumarkkinoilla ja Le Nidissä fiilistelemässä kaupungin valoja.


Tämmöistä paljastui äitin lähettämästä paketista pari viikkoa sitten! Ruisleivät on jo syöty. ;)

Oli aika hassu aatto, koska ranskalaiset kokoontuvat 24 päivä lähinnä yhteisen pöydän ääreen illalla, mutta vasta 25 päivä on juhla, jolloin jaetaan lahjat ja kaikki paikat ovat kiinni, joten eilen oli vielä vilinää kaupungin kaduilla. Juotiin ihanan kuumat glögit eli vin chaudit torilla ennen kuin se sulki pikku mökkiensä luukut lopullisesti tältä vuodelta ja lähdettiin vielä Haikaranpesään istuskelemaan hetkeksi, tai niin minä ainakin luulin.

Perille päästyämme Sakulla oli jostain syystä hirveä hinku päästä ulos harmaaseen tihkusateeseen katselemaan näköaloja, vaikka itse olisin paljon mieluummin istunut sisällä lämpimässä musiikkia kuunnellen. Koska asia oli ilmeisen tärkeä, luovutin ja lähdettiin kiertämään Brittany towerin näköalatasannetta ympäri. Tästä eteenpäin muistikuvani ovat vähän hämärät, mutta yhtäkkiä Saku kaivoi taskusta sormuksen ja kysyi tulenko hänelle vaimoksi. Olin niin yllätetty, että en saanut varmaan hetkeen sanaa suustani ennen kuin tietenkin suostuin kosintaan! Saku osasi järjestää kyllä kertakaikkisen yllätyksen, tuli minulle ihan puun takaa... :) Olemme kyllä puhuneet kihloihin menosta jonkun verran, mutta kuvittelin että Saku haluaa saada ensin koulut ja kaikki päätökseen ennen seuraavaa askelta enkä osannut yhtään varautua näin pikaiseen toimitaan. Ihana yllätys! Olinkin koko loppuillan yhtä hymyä ja leijuin jossain vaaleanpunaisissa hattarapilviunelmissa.

Bling bling, siinä se nyt on!

Oli ehkä maailman romanttisin kosinta!

Sormuskin on niin kaunis, ihan minun näköiseni. Se on puoliksi kultaa ja valkokultaa ja keskellä on pieni timantti. Se on vain niin iso, että meinaa koko ajan pudota sormesta, joten käymme vaihtamassa sen sopivan kokoiseen kun kaupat ovat taas auki enkä siis uskalla vielä pitää sitä sormessa ettei se mene hukkaan. Täällä on kuulemma käytäntö, että antavat liikkeestä tarkoituksella ison korun, joka tullaan sitten myöhemmin vaihtamaan oikean kokoiseen, mutta sitä ei esimerkiksi pienennetä. Vähän hassua minusta.

Kun päästiin takaisin kotiin, aloimme laittamana pöytää koreaksi. Olimme ostaneet edellisenä päivänä vähän jouluruokia, perinteisiä ja myös ranskalaisia herkkuja ja niillä sai kyllä kunnon jouluähkyt aikaiseksi, huh! Avattiin vihdoin myös lahjat, jotka vanhemmat olivat lähettäneet ja saatiin tosi kivoja ja tarpeellisia juttuja tänne, jotka on myös helppo kuljettaa kotiin. Oli siis kaikin puolin oikein onnistunut aatto ja tuntui ihan oikealta joululta, vaikka koti onkin tällä hetkellä niin kaukana.

Itsetehtyä rosollia ja kermavaahtoa, blinejä bernaisekastikkeella, graavilohta, kalapateeta, wasabimätiä, merenelävä...juttua, perunoita kastikkeella ja oliiveja. Kuvasta puuttuu juustolautanen ja jouluhalko, joka valittiin jälkkäriksi. :)

Tänään lähdetään käymään Antoinen luona, jota en ole nähnyt varmaan kahteen kuukauteen ja seuraan liittyy varmaan muutama muukin kaveri, jotka ovat jääneet jouluksi Nantesiin. Näin loppuun vielä mainittakoon, että näin viime viikolla vihdoinkin myös koulun kolmannen suomalaisvahvistuksen Samin ja hänen poikakaverinsa ja kävimme yhdessä heidän, Sakun ja Annan kanssa syömässä ranskalaisessa ravintolassa. Ruoka oli jälleen kerran mielettömän hyvää ja seura oli mitä loistavinta. Oli tosi kiva tutustua vielä näin viime metreillä uusiin ihmisiin. :) Ai niin, ja myös vesivahinko meidän makkarissa kuivui olemattomiin kun sadekin hellitti, joten toivottavasti pystytään sinnittelemään tässä kämpässä loppuun asti.

... Jotta ei liian siirappiseksi mene, niin tässä vielä tosiaan loppuun ranskalainen joulutervehdys, plörts! :D

tiistai 17. joulukuuta 2013

Viikon päästä on joulu!

Nyt on sitten käyty myös paikallisella lääkärillä uusimassa yksi resepti. Alkaa olla jo kaikki tuvat kierretty, vielä puuttuu vain poliisi, oikeustalo ja eduskunta enkä oikeastaa mihinkään noista liiemmin välittäisi joutua, haha! Aivan yksin en osannut hommaa hoitaa, koska lääkärillä oli assari, joka puhui vain ranskaa, joten Sara kilttinä tyttönä varasi minulle ajan. Itse lääkärin huone oli sellainen pieni vanhanaikainen komero ja aika iso kontrasti Suomen terkkareihin verrattuna. Käytännössä hän kirjoitti yhden nimen paperiin ja homma oli sillä selvä, mutta ei kait kehdannut veloittaa tästä pelkästään, joten samalla minulta otettiin pituus, paino ja verenpaine. En vieläkään kyllä tiedä, että miksi.

Näin edellisellä viikolla myös Hindiä ja Riaa, joiden kanssa kiertelimme kaupungilla ja kävimme kahvilla. Kyseinen lauantai oli ilmeisesti virallinen "ostetaan tänään kaikki jouluahjat"-päivä ja keskusta velloi ihmismerestä. On se uskomatonta, miten yksi kansakunta voi toimia niin samalla kellonlyömällä! Meillä oli myös aika hauskat jutut perus elämisestä omissa kotimaissa, sillä Hind on Marokosta, Ria Kreikasta ja kumpikaan ei ole tehnyt päivääkään töitä sekä asuvat vielä vanhempien luona. Kuulemma työpaikan saa tutkintotodistusta vastaan sormia napsauttamalla (tosin vähän epäilen Kreikan tilannetta tällä hetkellä...), mutta käväisipä vain mielessä, että kuinkahan hyvä työllistymisprosentti meikäläisellä olisi Suomessa, jos marssisin haastatteluun sanomalla että tämä on nyt elämäni eka päivä työelämässä? ;) En myöskään osaisi kuvitella olevani niin sidottu vanhempiini tämän ikäisenä ja käsitin myös, että Hindin ja Rian vanhemmat elävät lapsiaan varten. Itse olen ihan iloinen, että omilla porukoillani on ihan omat menonsa, mutta oli kuulemma pöyristyttävää, että joudun kysymään erikseen milloin sopii tulla vierailulle. :D Kulttuurieroja!

Tärähtäneitä pukkeja keskustassa. ;)

Meidän vakkarikahvilakin oli saanut jouluilmeen.

Saku suuntasi puolestaan samana päivänä kavereidensa kanssa Stereoluxiin jollekin musakeikalle. Sisään pääsi 10€ maksavaa lelua vastaan, jotka luovutettiin myöhemmin vähäosaisille lapsille. Täällä kyllä osataan järjestellä ja puuhastella monenlaista mukavaa, mutta taas olisi ollut pikku restonomille käyttöä käytännön järjestelyiden kanssa. "Yllättäen" sisääntulijoita oli liikaa ja ovet lyötiin Sakun ja kumppaneiden nenän edestä kiinni. Sinne meni keikka ja turhaan ostetut lelut. Tästäkin oltaisiin selvitty, jos lelun olisi voinut vaikka käydä vaihtamassa ennakkoon pääsylippuun ja samalla olisi vältytty turhalta tuntikausien jonotukseltakin. Voi raukkoja!

Ollaan saatu tänne meille joulukortteja, kiitos kiitos! Piristää kummasti mieltä kun kaikki kirjeet eivät ole virastoista. Iskä ja äiti lähetti meille kuulemma joulupaketinkin, mutta tietenkin se on kuljetettu jonnekin huitulan tuuttiin tuon 5 min kävelymatkan päässä sijaitsevan postitoimiston sijaan ja sen noutaminen on lykkääntynyt nyt parilla päivällä. Huomenna pitää hypätä ennen klo. 13 bussiin, jonka jälkeen minulla on puoli tuntia aikaa hoitaa hommat ja selviytyä paluubussiin, koska muuten joudun odottamaan siellä keskellä ei mitään melkein kolme tuntia ennen seuraavaa kyytiä. En taas tajua näitä aikatauluja. Mutta riskillä mennään, vähän jännitystä elämään ;)

Tänään Sakun koululla on jotkut joulujuhlameiningit ja Hind sekä Ria kutsuivat minutkin sinne, mutta myöhemmin sain sellaisen käsityksen, että juhlat olisivat ikäänkuin luokan/koulun väelle, joten en kehdannut lähteä sinne ainoana ulkopuolisena, vaikka siellä on tällä hetkellä kuulemma joidenkin työntekijöiden lapsiakin mukana. Vähän harmi, koska olisi ollut ihan kiva nähdä, mitä siellä oltiin keksitty, mutta ehkä lähden messiin joskus kun porukka on suuntaamassa kaupungille. Ja jos totta puhutaan niin en oikein enää uskalla olla pimeän aikaan yksin ulkona, minusta on varmaan tullut vähän vainoharhainen. ;) Ehkä Saku saa ihan itse kertoa joku päivä tänne blogiin niitä koulunsa kuulumisia, joista minä en tiedä mitään. Huomenna onkin vika koulupäivä ennen lomaa, joka kestää kaksi viikkoa putkeen!

En tajua, mitä me oikein tehdään täällä. Kuulemma aika paljon porukkaa on jäämässä Nantesiin, mutta olen vähän skeptinen sen suhteen, että saadaanko me mitään tehtyä yhdessä koko loman aikana, koska kaikkien suunnitelmat muuttuu koko ajan jne. Keskityn varmaan siihen työnhakuun, vaikka nyt harmittaa että aloitin sen liian aikaisin. Arvasin, että kehittelen siitä stressiä itselleni, vaikka tietenkään kukaan ei ole minusta vielä kiinnostunut tässä vaiheessa eikä tarvitsisi panikoida. Samalla on myös käynyt mielessä, että osaakohan sitä enää mitään näin pitkän tauon jälkeen, mutta pokkana vaan työhaastatteluun, eikö...? Minun piti myös mahdollisesti saada jotain etätöitä vanhasta työpaikastani, mutta niistäkään ei ole kuulunut mitään... Päätinkin, etten enää uskalla pistää rahaa treeneihin, jos Suomen päässä joutuu elämään vähän aikaa tiukilla, mutta onneksi lenkkeily on kuitenkin ilmaista! :) 

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Vilinää, vilskettä

Kannattipas muuten nähdä vaivaa ja tutkia muitakin illanistujaispaikkoja niiden vanhojen tuttujen sijaan, koska edellinen lauantai-ilta oli vähintäänkin menestys ennakko-odotuksista huolimatta. Saku jäi kilttinä poikana tekemään kouluhommia kun minä läksin keskustaan treffaamaan Annaa, Melanieta ja Lucaa. Koulussa on vissiin joku viimeinen rutistus menossa ennen joululomia, joten kovin moni ei päässyt paikalle, mutta ei se mitään. Joskus on ihan kiva liikkua vähän pienemmällä porukalla niin mahdutaan sisään pieniinkin baareihin. Nantesin yöelämän ongelma on ehdottomasti se, että koska kaikki rakennukset ovat ikivanhoja ja pieniä eikä uusiakaan voi rakentaa mihinkään, niin on mentävä sillä mitä on vaikka kysyntää isommillekin tiloille varmasti löytyisi.

Otettiin hienoja taidekuvia!

Kiertelimme siis kerrankin pitkin kyliä ja kujia ja tutustuimme uusiin paikkoihin. Osa porukasta halusi päästä tanssimaan, joten yritimme lopuksi etsiä kivaa clubia, mutta ylimielisten portsareiden takia käännyimme parista paikasta kannoillamme. En suosittele kenellekään ainakaan Le Chateauta, ihan surkeaa palvelua! Lopulta löysimme keskustasta Colors Clubin, joka vaikutti ihan kivalta, vaikka sisäänpääsymaksu olikin aika huimaava ja portierit käyttivät taas mielivaltaansa meitä seisottaakseen, hah. :D Aika hassua, koska Suomessa baareilla menee taloudellisesti niin huonosti, että ne tekevät kaikkensa saadakseen asiakkaita sisään, mutta täällä on näköjään vähän varaa valita ja hyppyyttää.


Koska olimme kävelleet ulkona pitkän lenkin, olimme Colorsissa niin myöhään että päätimme lähteä vasta aamun ekalla kotiin ja tanssahdella koko rahan edestä. Vaikka hinnat olivat aika korkeita, niin pakko myöntää paikan eduksi, että kerrankin ilmastointi pelasi eikä tilaa oltu ahdettu täyteen, joten oli oikein mukavaa viettää siellä iltaa kavereiden kanssa. Kotimatkalla sain puolestani pienen muistutuksen siitä millaista on olla nainen ja kuinka hyvin asiat ovatkaan Suomessa kun muut lähtivät aikaisemmin bussilla kotiin ja jouduin odottamaan hetken yksin omaa kyytiäni. Ilmeisesti Ranskassa yksin yöllä liikkuva nainen ei voi olla mikään muu kuin maksullinen, joten sain hätyytellä innokkaita kyselijöitä kauemmas raivon partaalle asti. Ja saattoipa myös itsenäisen suomalaisen naisen itsetuntoni kokea pienen kolauksen, koska olen esimerkiksi Helsingistä kuljeskellut opiskelijariennoista kotiin yksin ilman mitään ongelmia ja yhtäkkiä tilanne oli tämä. Tuli kieltämättä hieman puskista, koska nyt kuitenkin oltiin Ranskassa enkä missään kehitysmaassa... Miten sama kaupunki voi muuttua niin täysin riippuen onko päivä vai yö? No, mutta kotiin päästiin loppujen lopuksi ihan näppärästi täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja ensi kerralla tiedänkin välttää vastaavia tilanteita.


Sakulla oli tiistaina koulussa joku tervetuloa Suomeen-esittelytilaisuus ja sinne piti valmistaa jotain paikallista herkkua, joten alkuviikosta olikin vähän erilainen maanantai kun lupasin auttaa ja meni balettitunnin sijaan leipomishommiksi. Päätettiin tehdä pieniä joulutorttuja Adrianin luona, koska löydettiin kaupasta lehtitaikinaan ja luumua muistuttavaa mirabelle-hilloa. Lopputulos olisi voinut olla ehkä kauniimpikin, mutta syytän siitä taikinaa, joka poikkesi aika tavalla meidän taikinasta sekä hilloa, joka ikäänkuin suli ja karamellisoitui uunissa... Mutta maistuivat ihan hyviltä ja se on pääasia! :D Illan aikana keskusteltiin muun muassa suomalaisesta ruokakulttuurista, josta etenkin rönttöset ja karjalanpiirakat huvittivat Adriania aika paljon, wonder why? ;)

Leipomuksista huolimatta en saanut oikein vieläkään joulufiilistä päälle, pitäisiköhän jo luovuttaa? Olen yrittänyt kuunnella jouluradiotakin, joka kuitenkin pätkii aika pahasti tämän ihanan nettiyhteyden takia ja saa pikemminkin raivon partaalle kuin hartaalle mielelle. Olenkin päättänyt keskittyä enemmän työhakemuksien lähettelyyn, vaikka taidan olla liian aikaisin liikkeellä, koska osa hakijoista pystyy varmasti aloittamaan työt aikaisemmin kuin helmikuussa, joten luulenpa, että minulla on paremmat saumat vasta joskus tammikuun puolella. Mutta mieluummin liian ajoissa kuin myöhässä! Nyt on jostain syystä tosi paljo kivoja toimenkuvia tarjolla ja ärsyttää ihan sikana kun kaikki tuntuvat menevän ainakin toistaiseksi ihan sivusuun. Toivottavasti töitä riittää vielä vuoden vaihteen jälkeenkin, muuten en ala mitään.

Ai niin, ja täälläpäs on muuten varmaan pahin talven selkä jo taittunut. ;) Parina yönä on ollut muutama aste pakkasta, mutta säätiedotuksen mukaan ensi viikolla pitäisi jo lämmetä. Luulin myös, että täällä myrskyää koko talven, mutta jo muutaman viikon ajan kelit ovat olleet oikein aurinkoiset ja kirpsakat. Itse asiassa aurinkoisella säällä on aika kuuma ja pärjää jopa ilman talvitakkia, että onpas noilla fransmanneilla taas helppoa! Toisaalta täällä kylmä ilma on ollut ihan oikeasti jäätävä, koska ilmankosteus on paljon korkeampi kuin kotona, joten se yhdistettynä pikkupakkaseen saa menemään aina luihin ja ytimiin saakka... Jos aamulla on jäätä tien pinnassa niin bussit ovat körötelleet etanavauhtia eteenpäin ja kaikki on ollut myöhässä, kaaos!

perjantai 6. joulukuuta 2013

Viimeinkin: Les Machines

Hyvää itsenäisyyspäivää! Tänä vuonna ei napitettukaan telkkarin ääressä Tuntemattoman ja linnan juhlien merkeissä, vaan saimme vihdoin aikaiseksi käydä île de Nantesissa aka. Nantesin saaressa, jossa myös Hangar à banana sijaitsee, tutustumassa Les Machines-näyttelyyn. Meidänhän piti mennä sinne jo viime lauantaina, mutta kaikkien luonnon lakien vastaisesti istuin siellä kampaajalla koko päivän, joten retki siirtyi. Vähän harmitti, että mentiin näyttelyyn vasta perjantaina, koska lauantaina olisi vissiin päässyt saman lipun hinnalla myös ratsastamaan sen jättimäisen elefantin selkään, jonka olen esitellyt aikaisemmin täällä blogissa. 

Kyseessä oli siis valtion tukema steampunk-henkinen näyttely, joka esitteli erilaisia liikuteltavia robotteja koneita ja luontoa yhdistellen. Oppaat kertoivat ranskaksi jokaisen laitteen "historiasta" ja jotain muuta nippelitietoa ja lopuksi vapaaehtoiset yleisöstä pääsivät vielä robottien kyytiinkin. Käsitimme myös, että Sakun koulu École de Design oli myös ollut mukana suunnittelemassa/rakentamassa robotteja. Hintaansa nähden näyttely oli todellakin näkemisen arvoinen ja ihan mielenkiintoinenkin, vaikka Saku sai varmasti tästä käynnistä paljon enemmän irti kuin minä.

Oli aika hauskaa kuvitella, että joskus hamassa tulevaisuudessa ihmiset kulkisivat hyönteisroboteilla ruokakauppaan ja hyödyntäisivät niitä vaikkapa rakennustyömaalla. :D Kunnon fantasiaelokuvaa! Mainittakoon vielä, että ne osat mitä robotteihin ei oltu rakennettu metallista, oli veistetty puusta ja olivat siis tosi taidokasta käsityötä. Yksityiskohtia oli tosi kiva tutkia lähemminkin ja miettiä, miten ne oli oikein saatu pysymään ehjinä.


Muurahainen.

Minun lemppari, suloinen mittarimato <3

Mallinnos mikroskooppisesta bakteerista, joita elää lehtien pinnoilla.

Sairaan friikki kaivurimyyrä!

Lihan (?) syöjäkasvi...

Päivän ja Sakun kohokohta: kirkuva haikaralintu.

Sakun piti päästä vielä taidetarvikeliikkeeseen, joten suuntasimme auringon laskiessa sinne ja palasimme vielä myöhemmin takaisin keskustaan esittelemään vihdoin Sakullekin Le Nidin eli Haikaranpesän. Otimme katolta muutamia kuvia Nantesista "jouluvalaistuksessa" ennen kuin lähdimme huutavan nälän kourissa kotiin valmistamaan ruokaa. Huomenna pitäisi nähdä tyttöjä taas pitkästä aikaa ja lähteä iltaa viettämään. Nyt aion kyllä katsoa meille netistä jotain uusia kivoja paikkoja, jotta emme vahingossakaan päädy LU:hun tai Bananaan! Ne on jo aika nähty.

Olisi suotavaa nähdä näin parin kuukauden jälkeen myös meidän ranskalaisia vahvistuksia, mutta tyypit tuntuvat haihtuneen kuin tuhka tuuleen. Olen ollut hieman närkästynyt heidän toiminnastaan ja pakko myöntää, että myös kielenopiskelumotivaatiokin on tipotiessään. Kun pärjää jotenkuten arkitilanteissa ranskaksi ja muuten puhuu aina englantia vaihtarikavereiden kanssa, niin en todellakaan saa itseäni enää tsemppaamaan opiskelun suhteen! Ehkä kirjaudun Suomessa johonkin kansanopistoon ja pääsen opettajan avulla opinnoissa eteenpäin. Ja fransmannit: hävetkää häviämistänne! Teidän syytä, etten opi enää mitään.


Ihan suurkaupunkimeininkiä! Ei uskoisi, että Nantesissa asuu vähemmän ihmisiä kuin Helsingissä.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Lähtö lähenee!

No ei nyt sentään vielä, mutta ostettiin jo lennot takaisin Suomeen kun halvalla sai. :) Vertaa.fi sivulta löydettiin suora lento Pariisista Helsinkiin 60€/nenä! Oh la la, en muistakaan milloin olisin viimeksi nauttinut suorasta matkasta, koska aina kaikki halvimmat lennot sisältävät vähintäänkin kaksi välilaskua ja kestää jonkun vuorokauden. On tuokin silti suorana yllättävän pitkä, lennetään melkein kolme tuntia ja ollaan siis kotomaassa vasta joskus keskiyön paikkeilla.

Onneksi "reissua" täällä on vielä jäljellä parisen kuukautta ettei liian äkkiä ehdi tulla se lähdön hetki... :)

tiistai 3. joulukuuta 2013

Le marché de Noël

Keskustassa avattiin tosiaan joulukuun alussa todella herttainen mökkikylätori, jossa myydään tietenkin ranskalaisesti kaikkea suloista ja imelää. Sain tänään aikaiseksi käydä vaeltelemassa ympäriinsä ja ottamassa kuvia. Ensin piti vain odottaa koko päivä, että tulisi pimeää ja kuviin enemmän tunnelmaa. Tarttuipa matkaan pari tuliaistakin, hyvä reissu siis! ;)


Jos Suomessa on "sininen hetki," niin täällä Ranskassa ehdottomasti romanttinen vaaleanpunainen hetki...

Älä haukkaa! Ne on kynttilöitä. :D

Tuli nälkä... Herkkunälkä.

Glögiä paikalliseen tapaan, en maistanut vielä.


Nugaata.

Täällä ollaan ihan flipahtaneita vanhanajan karuselleihin! Jokaisella vähän isommalla ostarilla ja tietenkin markkinoilla pitää olla sellainen.


Onhan ne tietenkin ihan sieviä. :)

Irtoteetä, mums!

Place de Royal. Tuossa oli syksyllä vielä hienot suihkulähdesysteemit.

Je t'aime! Bongaa possu, ostin Sakulle sellaisen.

Paluumatkalla koettiin jänniä hetkiä kun eräälle pysäkille tultaessa joku ääliö heitti kiviä tramin ikkunasta sisään ja se kuulosti aivan siltä kuin olisi ammuskeltu. Ihmiset menivät vähän paniikkiin ja hyppivät tuolien väliin suojaan ennen kuin selvisi, mitä oikein oli tekeillä. Minulle se oli vähän inhottava tilanne senkin takia kun en yhtään ymmärtänyt mitä tapahtuu ennen kuin löysin jonkun enkunkielentaitoisen, joka selitti kaiken. Mutta haloo, olipa taas älynväläys joltakulta! Siinä olisi voinut käydä pahastikin. Mutta noin muuten, joulurauhaa kaikille!

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kaikkea

Heipähei jälleen! Tasan viikko sitten kävin Saran kanssa kuuntelemassa konsertin, jossa Saran poikaystävä Olivier oli mukana soittamassa. Tuntui kieltämättä pieneltä hermolomalta sen kaiken tärinämusan jälkeen ja hyvin tyypit vetivätkin. Luulin, että kyseessä olisi ollut perus klassinen orkesteri, mutta se koostuikin pelkistä puhallin- ja lyömäsoittimista. Ja väliajalla oli tarjolla kotoisesti kahvia ja pullaa (briochea), hah! :D Täytyy muistaa Suomessaki käydä useammin kuuntelemassa klassista musiikkia, se on ihanaa.


Nantesin filharmonikot. ;)

Kuvien laatu täällä blogissa alkaa olla ihan jäätävää tasoa! Pakko muistaa pitää sitä oikeaa kameraakin mukana, tästä tule muuten yhtään mitään...

Ennen keskiviikon jazztreeniä moikkasin taas Anna-Kaisaa kahvien merkeissä. Sain samalla vihdoin aikaiseksi käydä kiertelemässä keskustaan rakennetulla joulutorilla, jossa myytiin kaikkea suloista lahjatavaraa, creppejä ja glögiä. Maistoin myös ekaa kertaa tarte tatinia ja pakko sanoa, että se vei kerta kaikkiaan kielen mennessään! Onkohan sellaista vaikeaa valmistaa itse? Täytyy joskus kokeilla leipoa kotona kaikkia ranskalaisia herkkuja... Joulutori oli muutenkin tosi söpö. Täällä panostetaan tosi paljon jouluvaloihin ja- koristeisiin, paljon enemmän kuin vaikkapa Helsingissä, mutta sielläpä onkin yleensä lunta tuomassa lisätunnelmaa. Minulla ei ole vielä yhtään joulufiilistä ilman lunta. Lisäksi vielä on paljon lehtiäkin puissa ja nurmikko vihertää. Itse asiassa meidän pihanurtsi käytiin ajelemassa vielä viime viikolla! :D Ihan syksyfiiliksissä siis mennään. 


Aika surrealistiset meiningit täällä. Jostain syystä taivas leimahtaa pinkiksi melkein aina iltaisin auringon laskiessa.

Matkalla Saran ja Olivierin luo.

Torstai olikin yhtä juhlaa kun menimme Saralle ja Olivierille laittamaan yhdessä päivällistä. Ainoa toiveeni oli se, että ruoka valmistettaisiin uunissa ja ilta oli oikea menestys. Päätimme kokata kasvislasagnea, joka onnistui todella hyvin ja minulla oli ruuasta vielä seuraavana päivänäkin hymy huulilla. Kävimmekin Olivierin kanssa aika hyviä keskusteluja ruokakulttuurista ja alan päästä näistä ranskalaisista tavoista aina vain paremmin jyvälle. Paikalliset tavat alkavat itse asiassa tuntua ihan fiksuilta ja olenkin jo kauan sitten päättänyt, että yritän noudattaa samaa rytmiä myös Suomeen palattuani.

Esimerkiksi aiemmin naureskelin tavalle olla syömättä samaa ruoka-ainetta eri ruokalajien yhteydessä, mutta tällä tavallahan ateria pysyy tasapainossa ja monipuolisena. Ei ole terveellistäkään syödä esimerkiksi lihaa kolme kertaa ruokailun aikana ja ehkä tätä kautta myös erilaiset mielihalut pysyvät paremmin kurissa kun syö monipuolisesti kaikkea. Minusta ainakin on tullut ehdoton jälkiruokafani! En tajua, miksi suomalaiset pitävät herkuttelua niin syntisenä puuhana ja vain erityistilanteisiin sopivana. Sitten vedetään sokeriöverit karkki- tai juhlapäivinä ja podetaan kamalaa morkkista jälkikäteen ja laihdutetaan. Ja sama tuntuu pätevän vähän tähän meidän alkoholinkäyttöönkin.

Noh, tämä on aihe, josta vissiin riittäisi juttua pidempäänkin, joten annetaan sen nyt olla. Eilen kuitenkin tein jotain ihan muuta ja hyppäsin kampaajan penkkiin jo ihan siitäkin syystä, että täällä hinnat ovat huomattavasti halvempia kuin kotona. Pikkuisen stressasin, mitä tuleman pitää, koska elekielellä ja tukisanalistalla taas mentiin, mutta kokemus oli lähestulkoon positiivinen. Halusin siis leikkauttaa latvoja pari senttiä ja ottaa hiuksiin ohuita vaaleita raitoja, mutta aikaa tähän kului ainakin viisi tuntia!! Hyvää työtä kampaajatyttönen tekikin, mutta ehkä vähemmälläkin näpertelyllä oltaisiin selvitty.


Before...

Tätä tukkaahan alkaa siis olla jo puoleen selkään asti ja nyt selvisikin, miksi olin ainut pitkähiuksinen salongissa. Kaikilla muilla naisilla oli siis polkkamittaiset tai korkeintaan olkapäitä hipovat hiukset... Eihän kenelläkään ole aikaa istua puoli päivää parturin penkissä, joten helpompaa pitää lyhyttä mallia! Noh, sain hienon Frank Provost-takin päälleni ja odottelin hetken kun minulle kaivettiin talon ainoa enkunkielentaitoinen kampaaja paikalle. Sitten raidat päähän ja pari tuntia istumista teen ja naistenlehtien parissa. Kun pääsin pesulle niin kävikin ilmi, että ne raidat olivatkin olleet vasta värinpoisto ja tämän jälkeen minulle laitettiin vasta se oikea väri päähän! Siis lisää venailua, shampoota, päähierontaa ja kolmas odotussessio joku hiusnaamio päässä.

Kun letti oli pesty, päästiin vihdoin leikkaamaan ja se oli sitten hujauksessa ohi. Jouduin seisomaan kampaamotuolin takana, koska hius oli vissiin niin pitkää, että rapsiminen olisi muuten ollut hankalaa. Kääntelin päätä puolelta toiselle ja sitten vain föönattiin ja suhautettiin lakkaa tukkaan. Olin vähän pettynyt, koska Suomessa aina laitellaan hoitoaineita ja mömmöjä ja taivutellaan latvoja, mutta toisaalta kampaaja taisi olla niin lopen uupunut vääntämään tämän letin parissa, että yritti vain saada työn äkkiä päätökseen. Tai sitten muotoilusta joutuu maksamaan erikseen ja se ei siis kuulunut tähän pakettiin. Kaikkein hauskinta oli se, että ei lopputulos työmäärään nähden edes ole niin erikoinen.

Joudun lotraamaan kotona hoitoaineilla oikein kunnolla, koska värinpoisto ei tehnyt hiuksille kamalan hyvää ja tuntuvat takkuisilta. Myöskään raidat eivät näy kovin hyvin, kuulemma johtuen aikaisemmista värjäilyistäni ja mimmi saikin myytyä minulle vielä jonkun shampoon, joka tuo väriä ajan kanssa enemmän esiin... Katsoo nyt sitten. Koko homma maksoi kuitenkin 90€, että ainakin sain käsittelyä koko rahan edestä, hyvä niin! Vertailun vuoksi maksan kotona pelkästä latvojen tasaamisesta yleensä jotain 50€.


... aaaand after, haha. :D Ihan kamalia vessaselfie-kuvia, mutta kun Saku ei ollut paikalla, niin piti sitten toimia itse.

Kun pääsin vihdoin kotiin, pitikin jo lähteä tyttöjen kanssa keskustaan. Olimme varanneet pöydän aidosta ranskalaisesta ravintolasta, joka oli erikoistunut lämpimiin leipiin. Ne olivat vähän samanhenkisiä kuin Rennesissä syömämme croquet, mutta kuitenkin ihan erilaisia. Ja niin hyviä! Tilasimme siis erilaisia leipiä salaatin ja viinin kanssa ja jälkiruoaksi suklaa-omenapiirakkaa. En vieläkään tajua, miten niin yksinkertainen ruoka voi olla niin ihanaa! Ja halpaa. :) Joskus ehdottomasti taas uusiksi! Loppuillaksi menimme LU:hun, jossa tapasimme myös Sakun ja kuuntelimme jotain outoa musiikkia, kunnes suuntasimme illan vikalla tramilla kotiin.

Nyt sitten onkin jo joulu! Kohtahan täältä täytyykin jo tulla kotiin, apua! Olen katsellut lentoja Suomeen ja pitäisi varmaan ryhtyä tuumasta toimeen ja vielä ostaakin sellaiset. Samoin tein ekan visiittini työkkärin sivuille. Aika virkistävää alkaa etsiä oman alan hommia niiden ainaisten minimipalkkaisten p*skaduunien sijaan. Vaikuttaa siltä, että olisi aika monta ovea avoinna ensi vuotta varten, mitä työelämään tulee. :)