Viikon päästä on joulu!

Nyt on sitten käyty myös paikallisella lääkärillä uusimassa yksi resepti. Alkaa olla jo kaikki tuvat kierretty, vielä puuttuu vain poliisi, oikeustalo ja eduskunta enkä oikeastaa mihinkään noista liiemmin välittäisi joutua, haha! Aivan yksin en osannut hommaa hoitaa, koska lääkärillä oli assari, joka puhui vain ranskaa, joten Sara kilttinä tyttönä varasi minulle ajan. Itse lääkärin huone oli sellainen pieni vanhanaikainen komero ja aika iso kontrasti Suomen terkkareihin verrattuna. Käytännössä hän kirjoitti yhden nimen paperiin ja homma oli sillä selvä, mutta ei kait kehdannut veloittaa tästä pelkästään, joten samalla minulta otettiin pituus, paino ja verenpaine. En vieläkään kyllä tiedä, että miksi.

Näin edellisellä viikolla myös Hindiä ja Riaa, joiden kanssa kiertelimme kaupungilla ja kävimme kahvilla. Kyseinen lauantai oli ilmeisesti virallinen "ostetaan tänään kaikki jouluahjat"-päivä ja keskusta velloi ihmismerestä. On se uskomatonta, miten yksi kansakunta voi toimia niin samalla kellonlyömällä! Meillä oli myös aika hauskat jutut perus elämisestä omissa kotimaissa, sillä Hind on Marokosta, Ria Kreikasta ja kumpikaan ei ole tehnyt päivääkään töitä sekä asuvat vielä vanhempien luona. Kuulemma työpaikan saa tutkintotodistusta vastaan sormia napsauttamalla (tosin vähän epäilen Kreikan tilannetta tällä hetkellä...), mutta käväisipä vain mielessä, että kuinkahan hyvä työllistymisprosentti meikäläisellä olisi Suomessa, jos marssisin haastatteluun sanomalla että tämä on nyt elämäni eka päivä työelämässä? ;) En myöskään osaisi kuvitella olevani niin sidottu vanhempiini tämän ikäisenä ja käsitin myös, että Hindin ja Rian vanhemmat elävät lapsiaan varten. Itse olen ihan iloinen, että omilla porukoillani on ihan omat menonsa, mutta oli kuulemma pöyristyttävää, että joudun kysymään erikseen milloin sopii tulla vierailulle. :D Kulttuurieroja!

Tärähtäneitä pukkeja keskustassa. ;)

Meidän vakkarikahvilakin oli saanut jouluilmeen.

Saku suuntasi puolestaan samana päivänä kavereidensa kanssa Stereoluxiin jollekin musakeikalle. Sisään pääsi 10€ maksavaa lelua vastaan, jotka luovutettiin myöhemmin vähäosaisille lapsille. Täällä kyllä osataan järjestellä ja puuhastella monenlaista mukavaa, mutta taas olisi ollut pikku restonomille käyttöä käytännön järjestelyiden kanssa. "Yllättäen" sisääntulijoita oli liikaa ja ovet lyötiin Sakun ja kumppaneiden nenän edestä kiinni. Sinne meni keikka ja turhaan ostetut lelut. Tästäkin oltaisiin selvitty, jos lelun olisi voinut vaikka käydä vaihtamassa ennakkoon pääsylippuun ja samalla olisi vältytty turhalta tuntikausien jonotukseltakin. Voi raukkoja!

Ollaan saatu tänne meille joulukortteja, kiitos kiitos! Piristää kummasti mieltä kun kaikki kirjeet eivät ole virastoista. Iskä ja äiti lähetti meille kuulemma joulupaketinkin, mutta tietenkin se on kuljetettu jonnekin huitulan tuuttiin tuon 5 min kävelymatkan päässä sijaitsevan postitoimiston sijaan ja sen noutaminen on lykkääntynyt nyt parilla päivällä. Huomenna pitää hypätä ennen klo. 13 bussiin, jonka jälkeen minulla on puoli tuntia aikaa hoitaa hommat ja selviytyä paluubussiin, koska muuten joudun odottamaan siellä keskellä ei mitään melkein kolme tuntia ennen seuraavaa kyytiä. En taas tajua näitä aikatauluja. Mutta riskillä mennään, vähän jännitystä elämään ;)

Tänään Sakun koululla on jotkut joulujuhlameiningit ja Hind sekä Ria kutsuivat minutkin sinne, mutta myöhemmin sain sellaisen käsityksen, että juhlat olisivat ikäänkuin luokan/koulun väelle, joten en kehdannut lähteä sinne ainoana ulkopuolisena, vaikka siellä on tällä hetkellä kuulemma joidenkin työntekijöiden lapsiakin mukana. Vähän harmi, koska olisi ollut ihan kiva nähdä, mitä siellä oltiin keksitty, mutta ehkä lähden messiin joskus kun porukka on suuntaamassa kaupungille. Ja jos totta puhutaan niin en oikein enää uskalla olla pimeän aikaan yksin ulkona, minusta on varmaan tullut vähän vainoharhainen. ;) Ehkä Saku saa ihan itse kertoa joku päivä tänne blogiin niitä koulunsa kuulumisia, joista minä en tiedä mitään. Huomenna onkin vika koulupäivä ennen lomaa, joka kestää kaksi viikkoa putkeen!

En tajua, mitä me oikein tehdään täällä. Kuulemma aika paljon porukkaa on jäämässä Nantesiin, mutta olen vähän skeptinen sen suhteen, että saadaanko me mitään tehtyä yhdessä koko loman aikana, koska kaikkien suunnitelmat muuttuu koko ajan jne. Keskityn varmaan siihen työnhakuun, vaikka nyt harmittaa että aloitin sen liian aikaisin. Arvasin, että kehittelen siitä stressiä itselleni, vaikka tietenkään kukaan ei ole minusta vielä kiinnostunut tässä vaiheessa eikä tarvitsisi panikoida. Samalla on myös käynyt mielessä, että osaakohan sitä enää mitään näin pitkän tauon jälkeen, mutta pokkana vaan työhaastatteluun, eikö...? Minun piti myös mahdollisesti saada jotain etätöitä vanhasta työpaikastani, mutta niistäkään ei ole kuulunut mitään... Päätinkin, etten enää uskalla pistää rahaa treeneihin, jos Suomen päässä joutuu elämään vähän aikaa tiukilla, mutta onneksi lenkkeily on kuitenkin ilmaista! :)