Vilinää, vilskettä

Kannattipas muuten nähdä vaivaa ja tutkia muitakin illanistujaispaikkoja niiden vanhojen tuttujen sijaan, koska edellinen lauantai-ilta oli vähintäänkin menestys ennakko-odotuksista huolimatta. Saku jäi kilttinä poikana tekemään kouluhommia kun minä läksin keskustaan treffaamaan Annaa, Melanieta ja Lucaa. Koulussa on vissiin joku viimeinen rutistus menossa ennen joululomia, joten kovin moni ei päässyt paikalle, mutta ei se mitään. Joskus on ihan kiva liikkua vähän pienemmällä porukalla niin mahdutaan sisään pieniinkin baareihin. Nantesin yöelämän ongelma on ehdottomasti se, että koska kaikki rakennukset ovat ikivanhoja ja pieniä eikä uusiakaan voi rakentaa mihinkään, niin on mentävä sillä mitä on vaikka kysyntää isommillekin tiloille varmasti löytyisi.

Otettiin hienoja taidekuvia!

Kiertelimme siis kerrankin pitkin kyliä ja kujia ja tutustuimme uusiin paikkoihin. Osa porukasta halusi päästä tanssimaan, joten yritimme lopuksi etsiä kivaa clubia, mutta ylimielisten portsareiden takia käännyimme parista paikasta kannoillamme. En suosittele kenellekään ainakaan Le Chateauta, ihan surkeaa palvelua! Lopulta löysimme keskustasta Colors Clubin, joka vaikutti ihan kivalta, vaikka sisäänpääsymaksu olikin aika huimaava ja portierit käyttivät taas mielivaltaansa meitä seisottaakseen, hah. :D Aika hassua, koska Suomessa baareilla menee taloudellisesti niin huonosti, että ne tekevät kaikkensa saadakseen asiakkaita sisään, mutta täällä on näköjään vähän varaa valita ja hyppyyttää.

Koska olimme kävelleet ulkona pitkän lenkin, olimme Colorsissa niin myöhään että päätimme lähteä vasta aamun ekalla kotiin ja tanssahdella koko rahan edestä. Vaikka hinnat olivat aika korkeita, niin pakko myöntää paikan eduksi, että kerrankin ilmastointi pelasi eikä tilaa oltu ahdettu täyteen, joten oli oikein mukavaa viettää siellä iltaa kavereiden kanssa. Kotimatkalla sain puolestani pienen muistutuksen siitä millaista on olla nainen ja kuinka hyvin asiat ovatkaan Suomessa kun muut lähtivät aikaisemmin bussilla kotiin ja jouduin odottamaan hetken yksin omaa kyytiäni. Ilmeisesti Ranskassa yksin yöllä liikkuva nainen ei voi olla mikään muu kuin maksullinen, joten sain hätyytellä innokkaita kyselijöitä kauemmas raivon partaalle asti. Ja saattoipa myös itsenäisen suomalaisen naisen itsetuntoni kokea pienen kolauksen, koska olen esimerkiksi Helsingistä kuljeskellut opiskelijariennoista kotiin yksin ilman mitään ongelmia ja yhtäkkiä tilanne oli tämä. Tuli kieltämättä hieman puskista, koska nyt kuitenkin oltiin Ranskassa enkä missään kehitysmaassa... Miten sama kaupunki voi muuttua niin täysin riippuen onko päivä vai yö? No, mutta kotiin päästiin loppujen lopuksi ihan näppärästi täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja ensi kerralla tiedänkin välttää vastaavia tilanteita.

Sakulla oli tiistaina koulussa joku tervetuloa Suomeen-esittelytilaisuus ja sinne piti valmistaa jotain paikallista herkkua, joten alkuviikosta olikin vähän erilainen maanantai kun lupasin auttaa ja meni balettitunnin sijaan leipomishommiksi. Päätettiin tehdä pieniä joulutorttuja Adrianin luona, koska löydettiin kaupasta lehtitaikinaan ja luumua muistuttavaa mirabelle-hilloa. Lopputulos olisi voinut olla ehkä kauniimpikin, mutta syytän siitä taikinaa, joka poikkesi aika tavalla meidän taikinasta sekä hilloa, joka ikäänkuin suli ja karamellisoitui uunissa... Mutta maistuivat ihan hyviltä ja se on pääasia! :D Illan aikana keskusteltiin muun muassa suomalaisesta ruokakulttuurista, josta etenkin rönttöset ja karjalanpiirakat huvittivat Adriania aika paljon, wonder why? ;)

Leipomuksista huolimatta en saanut oikein vieläkään joulufiilistä päälle, pitäisiköhän jo luovuttaa? Olen yrittänyt kuunnella jouluradiotakin, joka kuitenkin pätkii aika pahasti tämän ihanan nettiyhteyden takia ja saa pikemminkin raivon partaalle kuin hartaalle mielelle. Olenkin päättänyt keskittyä enemmän työhakemuksien lähettelyyn, vaikka taidan olla liian aikaisin liikkeellä, koska osa hakijoista pystyy varmasti aloittamaan työt aikaisemmin kuin helmikuussa, joten luulenpa, että minulla on paremmat saumat vasta joskus tammikuun puolella. Mutta mieluummin liian ajoissa kuin myöhässä! Nyt on jostain syystä tosi paljo kivoja toimenkuvia tarjolla ja ärsyttää ihan sikana kun kaikki tuntuvat menevän ainakin toistaiseksi ihan sivusuun. Toivottavasti töitä riittää vielä vuoden vaihteen jälkeenkin, muuten en ala mitään.

Ai niin, ja täälläpäs on muuten varmaan pahin talven selkä jo taittunut. ;) Parina yönä on ollut muutama aste pakkasta, mutta säätiedotuksen mukaan ensi viikolla pitäisi jo lämmetä. Luulin myös, että täällä myrskyää koko talven, mutta jo muutaman viikon ajan kelit ovat olleet oikein aurinkoiset ja kirpsakat. Itse asiassa aurinkoisella säällä on aika kuuma ja pärjää jopa ilman talvitakkia, että onpas noilla fransmanneilla taas helppoa! Toisaalta täällä kylmä ilma on ollut ihan oikeasti jäätävä, koska ilmankosteus on paljon korkeampi kuin kotona, joten se yhdistettynä pikkupakkaseen saa menemään aina luihin ja ytimiin saakka... Jos aamulla on jäätä tien pinnassa niin bussit ovat körötelleet etanavauhtia eteenpäin ja kaikki on ollut myöhässä, kaaos!