Viimeinen

Vau, kotona jälleen! Mihin se puoli vuotta oikein katosi? Tällä hetkellä on todella jakomielitautiset fiilikset; on niin haikea olo kun ei näe enää vanhoja kavereita, ainakaan lähiaikoina, ja joutui jättämään vanhan tutun kaupungin myös taakseen. Toisaalta taas pursuan energiaa ja on ihan huikeaa olla takaisin omassa maassa ja aloittaa työnteko, nähdä kavereita ja asua omassa kodissa! <3 Nyt onkin menty sellaista vauhtia eteenpäin Suomeen paluun jälkeen ettei pahemmasta väliä. Saa nähdä, milloin into hiipuu. ;)

Pariisia Montparnasse Towerista käsin.

Mutta hypätäänpäs ensin muutama päivä taaksepäin. Meidän viimeinen päivä Pariisissa ei ollutkaan niin tylsä ja odotteluntäyteinen, mitä alunperin pelkäsin. Saatiin uloskirjauksen jälkeen meidän kamala matkalaukkuvuori säilytykseen respaan ja olimme vapaita tutkimaan kaupunkia vielä muutaman tunnin verran. Innostuimme lähtemään takaisin 1. alueelle turistirysään ja tällä kertaan Louvreen. Matkalla törmäsimme sattumoisin Pont Royale-siltaan, joka oli täynnä lemmenlukkoja. Laiskoista yrityksistä huolimatta emme onnistuneet löytämään isän ja äidin jättämää lukkoa sillan kaiteesta. Jos olisin tiennyt jo syksyllä, että tulemme menemään sillalle, niin olisin ehdottomasti pyytänyt äidiltä lukon avaimet messiin, jotta ne olisivat vihdoin päätyneet oikeaoppisesti sinne Seinen pohjaan! ;)

Edellispäivän seikkailuja Katakombeissa.

Pääsy Louvreen olikin sitten aivan oma lukunsa, mutta onneksi itse rakennuksessa riitti tällaiselle peräpohjolan kasvatille ihasteltavaa ja hämmästeltävää ihan tarpeeksi. Sisäpihalla oli varmaan parin tunnin jonotusaika, mutta tiesimme, että jossain lähistöllä olisi toinen pienempi sisäänkäynti, joten kiersimme varmaan puoli rakennusta ympäri sitä etsiessämme. Kun vihdoin löysimme oikean oven, se oli tietenkin juuri sinä kyseisenä päivänä suljettu! Se ei kuitenkaan onnistunut latistamaan tunnelmaa, sillä sain siinä kulmilla iloisena yllätyksenä kaukopuhelun Suomesta ja sovittua hätäisesti toisen työhaastatteluajan perjantaille, jes!

Oh la la, parisienne!

Louvren sisäpihalta.

Kahvitauon jälkeen päätimme käydä tsekkaamassa Notre Damen ja arvioimassa vetääkö se vertoja meidän katedraalille Nantesissa. Eikä muuten vetänyt. Vierailkaa Nantesissa ihan oikeasti! Turistiryysiksestä ei ole tietoakaan ja asiat on saatu säilymään paljon aidompana kuin kyseisessä Euroopan eniten matkailijoita keräävässä kaupungissa. Ja vihdoin kello alkoi olla sen verran paljon, että otimme metron takaisin hotellille, kävimme fiilistelemässä boulangeriessa viimeiset patongit ja piirakat, jonka jälkeen otimme kamat kantoon ja suunnaksi lähin tram-pysäkki, jonka jälkeen vaihto Orly-kentälle menevään bussiin.

Lasi-ikkunoissa Notre Dame kyllä päihitti meidän Cathedralen, vau!

Paitsi että, oli se ruuhka aika. Pieni paniikki meinasi iskeä kun tramit olivat oikeasti täpötäynnä työmatkalaisia ja koululaisia ja meillä ne hemmetin pakaasit! Vaadittiin ainakin kaksi yritystä, että saatiin itsemme tungettua ihmisten sekaan raivoisien pardonien ja excuse-moiden säestämänä. Kiukkuiset pariisilaismummot antoivat kyllä tiukan vastuksen! Perille kuitenkin päästiin ja ilman suurempia ongelmia myös lentokentälle asti. Halleluja matkatavarakärryille! Oli muuten tiukimmat turvatarkastukset ikinä. Tunsin itseni vähän idiootiksi hilluessani pitkin turvaportteja siniset muovipussukat jaloissa kun kenkiäni skannattiin ja vartija penkoi tuliaiskaramellini läpikotaisin. :)

Ja täällä nyt ollaan! Ihana äiti haki meidät lentokentältä ja oli kerännyt meille ensiapuruokapaketinkin, koska keskellä yötä oli vähän vaikea löytää avointa kauppaa. Olivatpa kantaneet heillä olleet pahvilaatikotkin kämppään takaisin, nopeutti tavaroiden purkamishommaa tosi paljon. Myös kotiin päästyä loksahti leuka ammolleen, koska meidän iki-ihana vuokralainen oli jynssännyt kämpän lattiasta kattoon verhojen pesua myöten ennen lähtöään! Jopa minun standardieni mukaan koti oli moitteettomassa kunnossa. ;) Ihanaa, säästyin parin päivän siivousurakalta ja päästiin tosiaan heti purkamaan tavaroita omille paikoilleen.

Paitsi että, minulla oli heti seuraavana päivänä työhaastattelu, jossa tietenkin hurahti aikaa (miten seutulippu voi maksaa 5 €?!) ja illalla haettiin vielä meidän ihana mademoiselle kisumisu kotiin. Tänään juoksin heti aamusta toiseen haastatteluun (joka sovittiin siellä Louvren kulmalla extemporee) ja myöhemmin päivällä Sakun äiti ja mies tulivat käymään meillä vielä kylässä. Iltapäivällä purkuhommat lähtivät kuitenkin kunnolla käyntiin ja yllättävän nopeasti saatiin kaikki tavarat paikoilleen, kohta saa jo hengähtää. ;) Töistä sen verran, että minulle aukesi parikin vakanssia, joista valitsin yrityksille markkinointipalveluita tarjoavan firman, jonka haastattelussa kävin siis tänään. Aloitan jo ensi viikolla asiakaskontaktoijan hommassa. Työ vaikutti tosi haastavalta ja mielenkiintoiselta ja toivon viihtyvän sen parissa pitkään, jos pomohenkilöt siis katsovat minun pärjäävän siellä, toivotaan! Vau, mikä tuuri minulla on oikeasti käynyt! :) Olen todella innoissani tulevista kuvioista.

Mitä tähän loppuun enää sanoisi... Kiitos ainakin kaikille lukijoille, tätä blogia on ollut paljon mukavempi kirjoittaa, kun joku tai jotkut ovat olleet sitä lukemassa ja jopa kommentoimassa. :) Samalla tästä tuli minulle myös matkapäiväkirja, jota on varmasti silloin tällöin kiva käydä lukemassa ja verestämässä vanhoja muistoja. Suomessa on oikeasti tosi hienoa asua enkä usko, että muutan enää varsinkaan pidemmäksi ajaksi ulkomaille ellen saa sieltä pysyvää työtä. Nantesissa aion kuitenkin vierailla varmasti vielä uudestaan, kaupunki varasti pienen palasen sydämestäni ja visiitit turistin roolissa saattavat olla jopa entistä antoisampia kun ei joudu tekemisiin hermoja raastavan byrokratian kanssa. ;)

Noin yleisesti voisin sanoa, että matkustakaa ihmiset ihmeessä, jos yhtään tulee eteen mahdollisuuksia! Oli se sitten hyppy tuntemattomaan tai huolella suunniteltu reissu, niin se kannattaa aina. Tässä vaiheessa harmittaa oikeastaan vain se, etten ole ollut nuorempana yhtä rohkea heittäytymään ja laittamaan itseäni likoon.. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Itse ainakin koen haalineeni läjäpäin niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia, jotka todellakin ovat kehittäneet luonnetta, antaneet uutta perspektiiviä elämään ja auttavat varmasti selviytymään tilanteesta kuin tilanteesta tulevaisuudessa kielitaidon parantumisesta puhumattakaan. Olen tutustunut aivan mielettömiin ihmisiin ja nyt onkin sitten puoli maailmaa kierrettävänä kavereita tapaamassa, toivottavasti jokunen eksyy tänne Suomeenkin. :) Että kyllä kannatti kaikin puolin, nyt on hyvä kääntää uusi sivu elämässä ja alkaa haistella uusia, raikkaita tuulia.

Merci Beaucoup & Bon Journee!

- Sofia

Well hello, Paris!

Nopeastipa loppuaika on hujahtanut. Siivoiltiin pari päivää meidän kämppää, tai siis minä siivosin, koska Saku oli kipeänä, mutta annoin hänen kuitenkin tehdä jotain pientä hommaa. Tupatarkastus meni hienosti, ei tullut noottia mistään ja sitten Adrian tuli hakemaan meidät autolla kohti uusia seikkailuja. Käytiin tekemässä lenkki pankissa sulkemassa tilit ja sen jälkeen soitettiin sähköyhtiöön, että katkaisee kämpästä sähköt. Onneksi oli Adrian mukana, koska molemmissa hommissa oli joku säätö taas meneillää ja ranskankielentaitoista todella kaivattiin. Iso kiitos siis hänelle, muuten oltaisiin ollu ihan pulassa. Lopuksi ajeltiin Saran ja Olivierin luokse, jossa saimme tosiaan viettää aikaa pari päivää keskenämme, koska pariskunta oli matkoilla. Lauantaina näimme vielä muutamia kavereita päivällisen merkeissä ja maanantaina olikin aika sanoa hyvästit Nantesille. :)

Oli muuten maailman kamalin työ raahata matkalaukut tänne Pariisin-hotellille! Montparnassen juna-asemalta oli hirveän pitkä matka metrolle ja sieltä vielä jokunen metri hotellille ja viimeistään tällä matkalla tajusin kuinka olen puolessa vuodessa menettänyt kaikki lihasvoimani. Hyydyin ihan täysin ja ilman Sakua olisin varmasti tilannut taksin perille. Tänään on ollut jotkut ihme jalkalihakset ja kädet lapaluista ranteisiin asti ihan kipeänä, voi noloa! Minulla on muutenki tosi huonot käsivoimat, joten pakko alkaa treenaamaan ja kunnolla kun elämä asettuu kotona uomiinsa. Ei näköjään riitä alkuunkaan, jos treenailee tunnin päivässä, jos muuten on paikoillaan 10 tuntia. Hyötyliikunta on oikeasti tärkeää, olen ihan järkyttynyt tästä tilanteesta! :D Ei enää ikinä näin!

Jaksettiin kuitenkin mennä vielä samana päivänä lähellä sijaitsevaan yli 50-kerroksiseen Montparnasse Toweriin, josta oli oikein romanttiset ja hienot näkymät ympärillä levittäytyvään Pariisiin, etenkin Eiffel-torni näkyi hyvin sieltä käsin, joten ei kannata turhaan mennä sinne sen juurelle kykkimään. Paljon enemmän sai irti ylhäältä käsin. Tänään oli kuitenkin romantiikka kaukana kun laskeuduimme kaupungin alle katakombeihin, luita ja pääkalloja kaikkialla! Oli muuten tosi hyvä kierros ja maksoi meille vain 4€! Suosittelen lämpimästi kaikille pariisinkävijöille. :) Katakombeissa seikkailemisen jälkeen teimme pienen välikuoleman hotellilla ja söimme boulangeriesta hankkimamme lounaan. Väsytti ihan sikana ja olisin voinut vain maata sängyllä koko loppupäivän, mutta koska meillä oli vain pari päivää aikaa ja paljon nähtävää jäljellä, niin päätimme lähteä vielä käymään 1. alueella, jonka lähellä on kaikki perusnähtävyydet (me itse siis olemme nyt 14. alueella, eli melko syrjässä kaikesta). 

Pakko kyllä mainita, että metroilla pääsee kätevästi joka paikkaan, nopeasti oikeastaan kaupungin laidalta toiselle. Kävelimme pitkin katuja ilman sen kummempaa suunnitelmaa ja jännää nähtävää riitti joka kadunkulmassa. Jos Nantesissa koki historian havinaa, niin täällä historia oikein hyppi silmille minne ikinä askeleensa suuntasikin! Jossain vaiheessa olemattomat jalkalihakseni alkoivat valittaa siihen malliin, että körötimme metrolla vielä sinne Eiffel-tornin juurelle. Eipä se nyt niin kovin kummoinen rakennelma ollut! Ihan turhaa hypetystä, mielestäni ympärillä oli paljon vaikuttavampiakin rakennelmia, joita ihastella. Noin muuten kyllä pidin Pariisista tähän mennessä. Oikein selkeä kaupunki, jossa on nopea liikkua ja tekemistä löytää varmasti. Ehkä mielipiteeseeni vaikuttaa sekin, että ei ole turistikausi, koska joka paikkaan pääsi jonottamatta eikä tarvinnut kärsiä vellovista ihmismassoista. Kannattaa siis ehdottomasti vierailla täällä talvella! Itse haluaisin nähdä vielä Versaillesin, jota ei tällä reissulla ehditä katsastamaan, joten ehkä täytyy tehdä vielä joskus toinen reissu tänne takaisin ja jatkaa matkaa vielä vaikka sinne Nantesiin asti. ;)

Nyt voisin vain sulkea silmäni ja kääntää kylkeä, mutta pakko aloittaa pakkaaminen taas, varmaan jo kolmatta kertaa! Meidän täytyy jakaa painavat tavarat tasaisesti, jotta yhteenkään laukkuun ei tule ylipainoa. Tosin tuon raahausoperaation jälkeen epäilen, että jokaisessa laukussa on ainakin kymmenen kiloa ylipainoa, apua! Pitää siis varmaan purkaa laukut kokonaan ja aloittaa Tetriksen peluu.. Onneksi matka lentokentälle ei pitäisi olla niin tuskallinen. Jätetään uloskirjauksen jälkeen tavarat hotellille ja tehdään tässä lähistöllä vielä jotain ja illalla sitten kentälle. Sitten on reissut reissailtu! Ajattelin kirjoitella tänne blogiin vielä jotain jälkifiiliksiä, mutta näin tällä erää tämä alkaa olla tässä. Vähän haikeat fiilikset.

Sitä sun tätä viimeisen kerran

Hähää, huijasinpas ja kirjoitankin vielä ennen Pariisia, varmaankin viimeisen kerran. Nähtiin eilen joitain kavereita vanhassa kunnon LU:ssa ja oikeastaan silloin vasta iskostui mieleen, että me oikeasti lähdetään täältä ihan pian! Joitain kavereita nähtiin varmaan viimeisen kerran... mutta toivottavasti siis tässä kaupungissa. Meillä on koko Eurooppa ja melkein puoli maailmaa kierrettävänä tämän jälkeen, jokaisessa maassa odottaa ystävä ja jälleennäkemisen riemu on silloin varmaan melkoinen. :) Odotan myös meille Suomeen matkalaisia, tosin olen pyytänyt kaikkia tulemaan meille kesällä. En nimittäin usko, että varsinkaan etelän talvi on kovin henkeäsalpaava elämys. Mutta tosiaan, äskettäin sitä on huomannut tekevänsä kaikkea viimeistä kertaa täällä, esimerkiksi enää ei ole asiaa meidän lähikauppaan Carrefouriin. :(

Louis teki meille kortin! Se on hieno ja olen ihan liikuttunut.

Elämyksistä puheenollen, ehdin vielä pyörähtää Saran kanssa viime viikolla aidossa fondue-ravintolassa! En ole ikinä edes nähnyt fonduepataa, joten olin ehdottomasti mukana kun Sara ehdotti ravintolareissua. Sinä iltana tuli varmaan syötyä koko vuoden kalorit kerralla, mutta oli se sen arvoista. ;) Saatiin siis eteemme pakollisten salaatti- ja leikkelelisukkeiden lisäksi pieniä leipäpaloja ja fonduepata, joka oli täynnä sulaa juustoa ja siinä sitten dippailimme leipää juustoon koko illan ajan. Kuulemma vettä ei saanut juoda samaan aikaan, koska se kovettaa juuston vatsassa ja tekee olon huonovointiseksi, joten päätimme viisaina tyttöinä tilata palan painikkeeksi sitten valkoviiniä. ;) Vieruspöydässä syötiin rakletteja ja sitä varten asiakkaille oli tuotu pöytään valtavan kokoinen puolikas juustokiekko, jota lämmitettiin jollain laitteella ja sitten kaavittiin lastalla sulaa juustoa ruoan päälle. Ehkä kokeillaan sitä sitten seuraavalla Ranskan-reissullani!

Ai niin, käytiin myös legendaarisessa Chat Noir-baarissa juomassa aperitiivit ja siellä oli ihan oikea musta kissa seikkailemassa asiakkaiden seassa! Luulin kissaa aluksi joksikin patsaaksi kunnes se liikutti korviaan ja tuli omaa kissaa kotona aika kova ikävä. Mennään sinne Sakun kanssa varmaan vielä lauantaina, koska eräällä muullakin taitaa olla kissakuumetta ilmassa. ;) Chat Noir oli oikein ystävällinen, silkkiturkkinen naukumaija, joka kävi illan aikana tervehtimässä kaikkia paikallaolijoita. <3

Tänään aloitin kämpän siivoamisen ja pesin verhot, ikkunat sekä olohuoneen sohvanpäällisen tyynyineen. Huomenna käydään varmaan kaikki meidän tavarat läpi ja pakataan osa laukkuihin sekä tehdään toinen pyykkikierros, jolloin pestään makuuhuoneen päiväpeitto ja -tyynyt sekä omat pyykit. Varmaan muutenkin kannattaa siivota kaikki mahdollinen, koska perjantaina on tarkastuskäynti heti lounasajan jälkeen. Sitten Saku lähtee pankkiin sulkemaan tiliä ja irtisanotaan myös sähkösopimus. Jotkut kaverit soittelivat tänään meidän puolesta puheluita, joten kyseisten asioiden ei pitäisi olla kovin vaikeita toteuttaa ihan itse ylihuomenna...

Minäpäs käyn huomenna moikkaamassa vielä Saraa ja palautan samalla heille lainatavarat sekä vien pyörän säilytykseen, joka siis siirtyy sitten Katin omistukseen, jahka palaa takaisin Suomesta. Saan samalla kämpän avaimet, sillä muutetaan Saran ja Olivierin luo viikonlopun yli. Ikävä kyllä he ovat samaan aikaan reissussa, joten ollaan Sakun kanssa siellä kahdestaan sunnuntaihin asti, mutta toisaalta ei ainakaan aiheuteta häiriötä, jos päätämme lähteä vielä viime hetkillä ulos kavereiden kanssa ja koluamme joskus keskiyön jälkeen nukkumaan.

Sitten tosiaan ensi viikolla junalla Pariisiin ja keskiviikkoyönä Suomeen. Siitä se härdelli vasta alkaa. Onneksi äiti lupasi tulla lentokentälle vastaan, että päästään myös nopsasti omaan kotiin nukkumaan. Seuraavana päivänä pitää heti avata netti- ym. liittymät auki ja sellainen ennen kaikkea puhelimeen, koska pitää melkein heti lähteä suunnistamaan sinne työtapaamiseen. Pitää myös hakea kisu kotiin ja raahata pahvilaatikot kämppään takaisin, siivota, käydä kaupassa... Olen aika innoissani! :D Saku ei varmaankaan, koska hän sai itse asiassa tuossa tunti sitten koulutyöt valmiiksi ja palautettua ja taitaa vissiin olla aika väsyksissä. Veikkaan, että kuume nousee viimeistään huomenna. ;)

Oh la la

Pieni ilmoitusluontoinen asia, päivittelen blogia varmaan vasta seuraavan kerran, kun ollaan Pariisissa. Syynä se, että täällä ei oikeasti tapahdu yhtään mitään. Joulukuun jälkeen kaikki ovat pakertaneet ahkerasti koulussa aamusta iltaan ja sen jälkeen kun minultakin loppuivat tanssitunnit, ei viikoissani ole ollut senkään vertaa sisältöä. Nukun pitkään, käyn kävelyillä ja katselen noin kaksi elokuvaa per päivä, jotta saan ajan kulumaan. Teen myös kaikki mahdolliset kotityöt, jotta saisin jotain tekemistä, mutta pitkäksihän aika käy. Ja kyllä, olen nykyisin vähän apaattinen enkä oikein jaksa ajatella mitään muuta kuin tulevia työkuvioita, jotka minua jo kovasti odottavat ja lasken päiviä lähtöön. Tympäisee. Todennäköisesti elämä reipastuu vasta sitten kun muutetaan täältä kämpästä pois ja siihen on aikaa vielä tasan viikko. Ensi viikolla alan pikkuhiljaa siivoilla paikkoja. Ai niin, varattiin muuten myös Pariisin hostellista huonekin, eli nyt pitäisi kaikki olla valmiina loppuajan suhteen. That's all so far.

Kuulumisia jälleen

Jahas, tuli tuossa vähän aikaa sitten anopilta noottia, että pitäisi päivittää blogia useammin. ;) Yritän siis tsempata parhaani mukaan! Ensinnäkin sain eilen vihdoin ilouutisia ja haettiin sormus parempaan talteen kolmen viikon odottelun jälkeen. Onneksi ei jätetty sen pienentämistä viimetippaan! Lisäksi kävin pitkästä aikaa kahvilla Annan ja Melanien kanssa ennen kuin suuntasin Saku mukanani Adrianille viettämään pizzailtaa (uuni on oikeasti paras keksintö ikinä!). Paikalle saapui muutama muukin toveri ja leivottiin yhdessä vaikka minkälaisia pizzoja ihan ihmeellisillä täytteillä. Hetkisen aikaa pohdimme, oliko virhe kutsua italialainen Luca paikalle, mutta koska hän oli kertonut tehneensä joskus kotonaan Nutella-pizzan ja vielä syönytkin sen, niin päätettiin että hänellä ei ole enää mitään sanavaltaa arvostella meidän luomuksia. ;) Ei ollut todellakaan mikään fine dining ilta, mutta ei tarvitse aina ollakaan ja oli ihan huippuhauskaa kokkailla yhdessä!

Tänään piti herätä aamulla aikaisin tekemään jälleen Skype-haastattelua ja silmät ristissä herätessä hiukan kadutti, että tuli eilen valvottua myöhään. Alkaa mietityttää todella, mihin sitä loppujen lopuksi päätyy työskentelemään. Tämä kyseinen työpaikka, johon minut tänään haastateltiin, oli kyllä ehdoton ykkönen kaikista vaihtoehdoista ja liian hyvää ollakseen totta, joten saattaa vähän kirpaista, jos en saakaan sitä. Toimeen on kovasti tunkua ja pääsinkin vasta välivaiheeseen, joten vielä saa jännittää, miten asian kanssa käy.

Täällä on muuten hurjat alennusmyynnit menossa! Kävin itse asiassa Sakun kanssa viime viikolla Beaulieussa etsimässä hänelle päällepantavaa, mutta en raaskinut itse ruveta tonkimaan alelaareja. Tiedetäänhän sitä, miten siinä sitten käy loppujen lopuksi. Eilen kuitenkin sorruin ihan vähän vain, kun bongasin ohikulkumatkalla sattumalta farkut, jotka maksoivat alen jälkeen vain 12 €, en tajua miten vaatteita voi oikeasti saada ihan puoli-ilmaiseksi! Esimerkiksi parin kympin tuotteesta saatetaan oikeasti antaa 60-70% alennuksia, eihän siitä jää enää paljon mitään maksettavaksi. Toisaalta en sitten tiedä, kuinka laadukkaita materiaalit ovat. Itse olen jo ainakin pettynyt karvaasti pariin kenkäostokseeni, sillä yhdet kengät eivät pidä vettä ollenkaan ja toisten kenkien keinonahkapinta kuoriutuu jo, vaikka ne ovat vain pari kuukautta vanhat. Olenkin naureskellut, että yleensä ihmisillä on vaikeuksia saada tavarat mahtumaan laukkuun paluumatkalla, mutta minä tulenkin kotiin puolityhjien kapsäkkien kanssa, koska olen jo ehtinyt heittää kaikki hienot ostokseni roskiin. Kun elämä kotona tasaantuu, aionkin ehdottomasti alkaa panostaa laatutuotteisiin, jotka kestävät käyttöä ja aikaa, vaikka ne sitten maksaisivatkin enemmän. Samalla oppii ostamaan vain tarpeeseen ja harkitsemaan hankintojaan, jotta niitä varmasti tulee käytettyä vielä vuosienkin jälkeen.

Meillä on muuten vihdoinkin myös suunnitelmat selvillä loppuajaksi. Muutetaan tosiaan tästä kämpästä pois kuun lopussa ja majoitutaan viikonlopun yli kolmeksi yöksi Saran ja Olivierin vierashuoneeseen. Maanantaina paukitaan Pariisiin pariksi yöksi ja tosiaan keskiviikkona sitten lennellään kotia kohti. Vielä on vähän avoimena, missä me majoitutaan Pariisin päässä, sillä odotamme tietoja, jos joku ranskan kaveri olisi siellä samaan aikaan ja voisimme siis törkeästi käyttää häntä hyväksi ja majoittua hänen kattonsa alle. Muussa tapauksessa varmaan varaamme jonkun halvan guest housen. Ainakin tarjontaa tuntuu olevan ihan riittämiin, joten ei huolta sen suhteen.

Olen puhunut.

Antakaa työtä!

Oho, taitaakin olla pisin päivitystauko tähän mennessä, mutta eipä mitään huikean jännää olekaan tässä parin viikon aikana tapahtunutkaan. Kotiinlähtö alkaa jo poltella mielessä enkä oikein enää jaksaisi olla täällä aloillani. Sitä silmällä pitäen olen hakenut töitä ahkerasti koko ajan ja kuvattiinpas Sakun avustuksella minusta myös video-CV, joka toivottavasti erottuu edukseen. Hah, mitään uutta Hollywood-tähteä ei saadun materiaalin perusteella minusta kuitenkaan taida kuoriutua, ehkä ihan hyvä niin.

Minulla oli itse asiassa tänään Skypen välityksellä työhaastatelu yhteen laskurahoitusfirmaan ja vaikuttivat ihan kiinostuneilta ottamaan minut taloon sisään. En tajua, miten aina onnistun eksymään mukavuusalueeni ulkopuolelle, nimittäin minä tällä matikkapäällä ja talousala ei ehkä ole se maailman parhain yhtälö. Että en sitten mitään muuta keksinyt? :D Viihdyin kuitenkin hyvin myyntityössä työharjoittelupaikassani ja työpaikkailmoituksessa sanottiin, että antavat kattavan koulutuksen, minkä lisäksi aikaisemmalla työkokemuksella tai koulutuksella ei ole niinkään väliä. Tästä rohkaistuneena kuvittelinkin, että voisin pärjätä firmassa ja minua lohduttaa sekin tieto, että jos myyntihommat ei ota sujuakseen niin työntekijälle pyritään sitten löytämään jotain muuta työtä talon sisältä eikä tarvitse siis pelko puserossa yrittää tehdä tulosta ettei lennä firmasta pihalle. Kaikki vaikutti siis kaikin puolin ihan kivalta, vähän vain tosiaan tuo ala jännittää...

Olen sopinut myös toiseen firmaan työhaastattelusta kun tulen takaisin suomeen, mutta koetan saada järjestettyä heidänkin kanssaan etukäteen Skype-haastattelun, jos vaikka pääsisin tekemään pientä vertailua työpaikkojen välillä... Yritän kuumeisesti löytää jotain huippuhommaa, jonka parissa viihtyisi useamman vuoden ajan ja siksi en ole valmis ottamaan vastaan ihan mitä tahansa vakityöpaikkaa, vaikka yleensä en niin nirso olekaan. Jännittäviä aikoja eletään, saa nähdä mistä sitä löytää itsensä ja kuinka hyvin niissä töissä pärjää, iik!

Verenpainetta koetellaan edelleen myös täällä päässä, koska en ole vieläkään saanut kihlasormustani takaisin korukaupasta. Mentiin heti joulun jälkeen vaihtamaan sitä, mutta meille sanottiin, että pitää odottaa viikko ennen kuin sen saa takaisin. Viikon päästä mentiin uudestaan paikan päälle, mutta myyjä sanoi ettei tätä kyseistä sormusta voikaan pienentää (wtf, luulin ettei täällä edes pienennetä sormuksia vaan niitä on vain eri kokoisia myynnissä...), joten vielä pitäisi odottaa toinen viikko kun he tilaavat valmistajalta kauppaan oikean kokoisen rinkulan. Sen pitäisi olla kaupassa tänään, mutta tiedä häntä sitten. Lupasivat soittaa Sakun ranskan-numeroon, mutta en tiedä onko sieltä kuulunut mitään. Onneksi ei jätetty tätä(kään) asiaa viimetippaan, sillä olisi muuten jäänyt koru saamatta. Miten jokainen asia pystytään hoitamaan niin mahdottoman tehottomasti? Ihan itku tulee kohta kun tätä touhua katselee.

2014

Uusi vuosi, vanhat kujeet! Pakko mainita heti alkuun, että kuluva vuosi on ollut ehkä elämäni parhaimpia ja 2014 saa todellakin pistää parastaan, jos meinaa päihittää edellisvuoden. Jo tammikuu alkoi lupaavasti kun pääsin todella hyvään työharjoittelupaikkaan ja ensimmäistä kertaa elämässäni oman alan töihin. Tästä työstä todella nautin joka ikinen päivä ja oivalsin, että duunia voi tehdä muunkin kuin rahan takia ja se on jopa suotavaa ja tavoiteltavaa! Monipuolinen työnkuva määritti aika paljon suuntaviivoja sille, mitä haluan ja en halua tulevaisuudessa tehdä, joten ranskanreissun jälkeen vakituisen työpaikan etsiminen on ollut hitusen verran helpompaa.

Lisäksi painajaisia herättänyt opinnäytetyö valmistui kuin siivillä ilman sen kummempia ongelmia ja valmistuin ammattiin puoli vuotta etuajassa ihanien kesäjuhlien kera. Oli myös aika hauskaa pyörähtää Kaunialassa varmaan kymmenettä kertaa vanhojen hommien parissa ilman, että olisi taas pitänyt opetella työnkuva alusta pitäen ja tutustua työkavereihin. Senkun heitti aivot narikkaan ja alkoi hommiin! Sain vihdoinkin monen tiukan opiskeluvuoden jälkeen vähän rahaa säästöön Ranskaa varten, mikä tuntui ihan uskomattomalta.

On myös ehkä sanomattakin selvää, että päätökseni lähteä mamuna ulkomaille todellakin on kannattanut. Vaikka en ole saanut täällä konkreettisesti mitään ihmeellistä aikaan saati parantanut maailmaa, ovat hankitut kokemukset olleet sitäkin arvokkaampia. Olen tutustunut aivan mahtaviin tyyppeihin, minkä lisäksi elämää kotimaassa osaa taas arvostaa hieman eri tavalla ja pärjään jatkossa varmasti monenlaisissa tilanteissa ilman, että sormi mene heti suuhun. Olen nykyään ainakin varma siitä, ettei työttömyys ole todellakaan minua varten. Jos tämä ei olisi väliaikaista niin tulisin varmasti ajan kanssa hulluksi ilman päivittäisiä rutiineja ja "sisältöä" elämässä! Vielä loppukirinä ehdimme myös solmia kihlat Sakun kanssa, mikä on ollut varmasti yksi elämäni ihanimmista hetkistä tähän mennessä... Parin päivän päästä koittaakin meidän 9-vuotispäivä, niin se aika rientää. <3

Näin viimeisen kuukauden pyörähtäessä käyntiin ajatukset alkavat väkisinkin harhailla kotia kohti ja siellä odottaviin asioihin. Täytyy nauttia joutenolosta niin kauan kuin sitä kestää, koska Suomessa meitä tervehtii ensinnäkin varastollinen pahvilaatikkoon pakattua irtaimistoa, joka pitää purkaa takaisin kämppään sekä miljoona muuta juoksevaa asiaa. Lisäksi minulla on heti perään sovittuna työhaastatteluaika ja pariin muuhunkin paikkaan asiat avoimena, joten onneksi työllistyminen heti helmikuussa näyttää melko todennäköiseltä. Kieltämättä nauttisin olostani täällä enemmän, jos työt olisivat menneet vielä vähän aikaisemmin nappiin, sillä eräästä etätyökuviosta ei koskaan tullutkaan mitään ja joudun siis loppuajan elämään säästeliäämmin kuin mitä alunperin budjetoin, mur! Ainaista rahastressiä, toivottavasti se on parin kuukauden päästä historiaa. ;) Odotan jo innolla kotiinpaluuta. Olisi kiva olla vaihteeksi tehokas ja hyödyllinen ja suorastaan janoan äksöniä.

Pakko mainita vielä, että saimme kuin saimmekin sen kirotun sähkölaskun maksettua puoli tuntia ennen uudenvuoden juhliin lähtemistä, tosin Ericin avustuksella ja sain siis viime tipassa itseni juhlatuulelle. Vieläkään emme tosin ole saaneet vaihdettua pankista puhelinnumeroa oikeaksi ja sen kanssa varmaan säädetään vielä muutaman viikon ajan. Onneksi eivät sähköt kuitenkaan katkenneet...

Myös uudenvuoden juhlinnat sujuivat mallikkaasti, vaikka emme suunnitelleet mitään erityistä ohjelmaa etukäteen. Ahdoimme itsemme alkuillasta Adrianin luona täyteen ruokaa Pierren ja erään Adrianin kaverin seurassa, jonka jälkeen matkasimme keskuistaan moikkaamaan Annaa, Samia ja Jania sekä Annan ystäväpariskuntaa, jotka olivat vuokranneet asunnon ihan Duchesse Annen linnan läheltä. Ammuimme muutaman hassun raketin (Ranskassa on ilotulistuksia itsenäisyyspäivänä, mutta ei UV:na, mikä on vähän hassua) ja lähdimme kämpille istumaan iltaa vielä hetkeksi, jonka jälkeen siirryimme LU:hun ihmisten tönittäväksi ja sain varmaan kaikki mahdolliset juomat päälleni, koska paikka oli aivan tupaten täynnä. Nukkumaan kömmimme vastaa aamulla ja nyt onkin unirytmi aivan sekaisin! Pääasia kuitenkin, että oli hyvät kekkerit ja kaikilla hyvä meininki.

Olisi kiva laittaa postauksen yhteyteen kuvia, mutta kännykästäni löytyi vain pari tärähtänyttä otosta, joten täytyy odotella, josko saisin kavereilta jotain muistoja talteen. Ehkä teen vielä erillisen kuvapäivityksen, tai sitten en... Riippuu materiaalista. ;) Hyvällä sykkeellä siis tulevaan vuoteen! Saa tosin nähdä mitä seikkailuja keksin järjestää säästöbudjetillani ja kuinka paljon siis tulee enää päivitettyä blogia, mutta toivottavasti ainakin vielä muutaman merkinnän verran.