Antakaa työtä!

Oho, taitaakin olla pisin päivitystauko tähän mennessä, mutta eipä mitään huikean jännää olekaan tässä parin viikon aikana tapahtunutkaan. Kotiinlähtö alkaa jo poltella mielessä enkä oikein enää jaksaisi olla täällä aloillani. Sitä silmällä pitäen olen hakenut töitä ahkerasti koko ajan ja kuvattiinpas Sakun avustuksella minusta myös video-CV, joka toivottavasti erottuu edukseen. Hah, mitään uutta Hollywood-tähteä ei saadun materiaalin perusteella minusta kuitenkaan taida kuoriutua, ehkä ihan hyvä niin.

Minulla oli itse asiassa tänään Skypen välityksellä työhaastatelu yhteen laskurahoitusfirmaan ja vaikuttivat ihan kiinostuneilta ottamaan minut taloon sisään. En tajua, miten aina onnistun eksymään mukavuusalueeni ulkopuolelle, nimittäin minä tällä matikkapäällä ja talousala ei ehkä ole se maailman parhain yhtälö. Että en sitten mitään muuta keksinyt? :D Viihdyin kuitenkin hyvin myyntityössä työharjoittelupaikassani ja työpaikkailmoituksessa sanottiin, että antavat kattavan koulutuksen, minkä lisäksi aikaisemmalla työkokemuksella tai koulutuksella ei ole niinkään väliä. Tästä rohkaistuneena kuvittelinkin, että voisin pärjätä firmassa ja minua lohduttaa sekin tieto, että jos myyntihommat ei ota sujuakseen niin työntekijälle pyritään sitten löytämään jotain muuta työtä talon sisältä eikä tarvitse siis pelko puserossa yrittää tehdä tulosta ettei lennä firmasta pihalle. Kaikki vaikutti siis kaikin puolin ihan kivalta, vähän vain tosiaan tuo ala jännittää...

Olen sopinut myös toiseen firmaan työhaastattelusta kun tulen takaisin suomeen, mutta koetan saada järjestettyä heidänkin kanssaan etukäteen Skype-haastattelun, jos vaikka pääsisin tekemään pientä vertailua työpaikkojen välillä... Yritän kuumeisesti löytää jotain huippuhommaa, jonka parissa viihtyisi useamman vuoden ajan ja siksi en ole valmis ottamaan vastaan ihan mitä tahansa vakityöpaikkaa, vaikka yleensä en niin nirso olekaan. Jännittäviä aikoja eletään, saa nähdä mistä sitä löytää itsensä ja kuinka hyvin niissä töissä pärjää, iik!

Verenpainetta koetellaan edelleen myös täällä päässä, koska en ole vieläkään saanut kihlasormustani takaisin korukaupasta. Mentiin heti joulun jälkeen vaihtamaan sitä, mutta meille sanottiin, että pitää odottaa viikko ennen kuin sen saa takaisin. Viikon päästä mentiin uudestaan paikan päälle, mutta myyjä sanoi ettei tätä kyseistä sormusta voikaan pienentää (wtf, luulin ettei täällä edes pienennetä sormuksia vaan niitä on vain eri kokoisia myynnissä...), joten vielä pitäisi odottaa toinen viikko kun he tilaavat valmistajalta kauppaan oikean kokoisen rinkulan. Sen pitäisi olla kaupassa tänään, mutta tiedä häntä sitten. Lupasivat soittaa Sakun ranskan-numeroon, mutta en tiedä onko sieltä kuulunut mitään. Onneksi ei jätetty tätä(kään) asiaa viimetippaan, sillä olisi muuten jäänyt koru saamatta. Miten jokainen asia pystytään hoitamaan niin mahdottoman tehottomasti? Ihan itku tulee kohta kun tätä touhua katselee.