Se on kaikki tai ei mitään!

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kun jotkut päättävät, että nyt biletetään, niin sitten niitä rientoja on monta viikossa kunnes kaikki väsähtävät ja sitten eletäänkin monta viikkoa ihan hissukseen. Viime päivinä, tai oikeastaan öinä, onkin tullut juostua ulkona oikein urakalla ja nyt on ihan takki tyhjä.

Angry Birds, täälläkin.

Ollaan me onneksi muutakin saatu aikaan, esimerkiksi viime viikonloppuna kävimme testaamassa ranskalaisen leffateatteri Gaumontin ja tsekkasimme elokuvan nimeltä Cartel, koska sitä ei oltu dupattu ranskaksi. Oli muuten aika hauska kontrasti Finnkinoon verrattuna, jossa ovella tervehtii rasvainen popcornien löyhkä, kun tuolla oli niin siistiä ja naposteltavia myytiin vain jostain pikku kaapista tiskin takaa. :D Ei teatterissa kauheasti karkkipussit rapisseetkaan.

Seuraavana iltana löydettiin itsemme jälleen kerran LU:sta, jonne koko 40-päinen vaihtariporukka oli sopinut kokoontuvansa ja saimme epävirallisen kutsun tulla myös Pariisiin uudeksi vuodeksi. Olisi kyllä tosi kiva viettää se ranskalaisten kanssa, koska he tuntevat kaupungin ja kaikki parhaat menomestat. Samoin Maite vinkkasi, että heille pääsisi ehkä Espanjaan viettämään joulua. Olisi sekin varmasti tosi mielenkiintoinen kokemus ja poikkeaisi suomalaisesta joulusta takuulla. :) Toivottavasti kaikki natsaa, niin ei tarvitse kököttää täällä kämpässä kahdestaan kaikkia juhlapyhiä.

Alkuviikosta pyörähdin myös Saran kanssa keskustassa tutkimassa pikkuliikkeitä ja syömässä sitruunakakkua. Sovittiin, että menen Sakun kanssa Saran luo laittamaan ruokaa ensi viikolla, koska siellä on uuni ja me ollaan niin kyllästytty improvisoimaan paistinpannun ja kattilan välimaastossa. Ja kun sitä soijaakaan ei löydy mistään niin alkaa resepti-ideat vähän loppua. Itse asiassa tuntuu siltä, että olen vallan kadottanut kokkaustaitoni täällä. Heittelen vain pannulle jotain tavaraa, jossa olisi edes vähän proteiinia ja yksi päivä Saku kysyikin epätoivoisena, että enkö voisi välillä tehdä vain ihan normaalia ruokaa. :D Makaronilaatikko maistuisi tällä hetkellä kieltämättä tosi hyvälle!

Olen myös käynyt treeneissä niin ahkerasti, että on pakko alkaa pikkuisen rajoittamaan niitä, koska muuten rahat ei riitä tanssitunteihin loppupuolella. Jos tämä meno jatkuu, niin tarvitsisi vielä ainakin kaksi 10-kerran korttia eikä rahat oikeasti riitä niihin. Mieluummin tanssii sitten vähän vähemmän kuin on kuukauden ilman treeniä. Mutta tosi turhauttavaa. Yleensä kun minulla olisi rahaa käydä tunneilla, niin ei ole aikaa koulun ja töiden takia ja nyt taas kun aikaa olisi vaikka muille jakaa, niin ei ole tarpeeksi rahaa, huoh.

Skippasinkin siis keskiviikon jazzin ja torstaina menin toisen tunnin sijaan Sakun ja parin muun kanssa Nantesin saareen katsomaan koulun päättäneiden opiskelijoiden lopputöitä, jotka olivat aika mielenkiintoisen oloisia, vaikka olivatkin selitetty tietenkin vain ranskaksi. Bongasin ainakin elämäni ensimmäiset hyönteisruoat, joista on siis pitkään povattu tulevan vaihtoehtoproteiininlähde lihalle. Myös talon tarjoamat juomat ja cocktail-palat maistuivat ja sitten lähdimme viettämään iltaa baariin. Täällä on nyt koko maassa menossa Culture Bar Bars- festarit, eli joka paikassa on tarjolla ilmaiskonsertteja ja tuollakin baarissa soitti pari bändiä illan aikana.

Matoja, hui!

Onneksi lähdimme illan vikalla tramilla kotiin, koska eilen mentiin sitten tanssahtelemaan oikein kunnolla yöelämään. Treffasin kavereita asuntolalla ja jatkoimme sieltä Hangar à Bananaan, jossa matkan varrella napattiin Saku ja pari muuta vielä messiin. Samalla sattui myös erikoinen tapaus, koska löysimme Bananan läheltä lompakon ja harmittelimme jo, että pitää vielä lähteä poliisiasemalle sitä viemään. Tsekkasimme kuitenkin sisältä löytyneen henkkarin ja yllättäen lompakko kuuluikin eräälle vaihtarille Hilalille! Saku soitti tyypille ja kohtalon oikusta Hilal kävelikin meitä vastaan jonkun minuutin päästä soitosta! Arvaa vaan oliko hän maailman iloisin löytäessään lompakkonsa. :D Niin oltiin kyllä mekin.

Pistettiin lompsa pussiin ja pussin suu kiinni :D

Sakukin jaksoi niin hienosti meidän teinien matkassa :)

Tänään on pikkuisen väsyttänyt, koska tultiin vasta aamun ekalla tramilla kotiin. Missasin siis JÄLLEEN ne hemmetin markkinat ja kaikki, ärsyttää. Maattiin koko päivä sängyssä ja ajateltiin mennä Antoinen luokse paistamaan pizzaa, mutta en tiedä mitä kielellisiä väärinkäsityksiä taas pääsi tapahtumaan, koska Antoine olikin jo lähtenyt keskustaan. Myös muut kaverit suuntasivat sinne kuuntelemaan lisää Bar Bars-keikkoja, mutta tällä hetkellä väsyttää kieltämättä niin paljon, että taidan jäädä kotiin ja katsoa Sakun kanssa vaikka jotain sarjoja koneelta ennen nukkumaanmenoa. Menen huomenna kuuntelemaan Saran poikakaverin Olivierin konserttia, joka alkaa jo keskipäivällä ja haluttaisi olla suhteellisen skarppina siellä. Liikaa kaikkea liian usein, kohta varmaan onkin taas tosi tylsää ja saa itse keksiä kaikkea tekemistä.

Syksyinen photoshoot

Tänään oli niin upea ilma, syksyisen tumma auringonpaiste ja täysin pilvetön taivas, että oli ihan pakko lähteä heittämään kävelylenkki ihan vain siksi, ettei ollut vaaraa kastua läpimäräksi. Kuljin vakioreittini futisstadionin ohi Arboretumin halki, Erdren rantaa ja sen ylittävän sillan kautta mutkan takaisin kotiin. Tajusin ottaa myös kameran mukaan ja ajattelinkin esitellä myös tänne kuvaustykitykseni parhaimmistoa, joten beware!

Kyllä se ruska näköjään nostaa päätä täälläkin, hieman... ;)

Tuonne suunnataan vissiin ensi viikolla matsia katsomaan!

Lehdet putoilee, mutta kukat kukkii.

Erdre. <3

Vielä näkyy melojia ja purjelautailijoita, vaikka ilma alkaa olla oikeasti kylmä ja vesi varmasti myös!

Lenkkeilynäkymiä ;)

Hiljainen maanantai

Hyvää I maailmansodan päättymisen päivää, jota vietetään tänään! Tällaista juhlapyhää meillä ei Suomessa olekaan. Sen kunniaksi ja vähän muutenkin päätin lähteä Saran kanssa pitkästä aikaa keskustaan kahville kun Saku suuntasi luokkakavereiden luo tekemään jotain ryhmätyötä. Pyhän takia kovin moni paikka ei ollut auki, joten päädyimme valitsemaan kahvittelupaikaksi suloisen Haikaranpesän eli Le Nidin. <3 Nyt muistin myös ottaa kameran mukaan ja loppuillasta paikka oli melkein tyhjillään, joten sain tosi kivoja kuvia napsittua!

Bongaa Sofia!

Sisääntuloaula.

Juotiin eka kahvit... Ja sitten perään irkkukahvit :D Mums!

Olipas tosi kiva höpötellä Saran kanssa kaikkea ja vaihtaa kuulumiset! Vaikka kaikki vaihtarit ovat tosi mukavia ja tullaan hyvin juttuun, niin toisinaan kaipaan kuitenkin kunnon keskusteluseuraa small talkin sijaan. En kuitenkan näe vaihtareiden kanssa päivittäin ja yleensä olemme isommalla porukalla liikkeellä jossain ulkona, joten mitään kovin henkeviä ei ehditä illan aikana juttelemaan. Toisinaan myös kielimuurikin hankaloittaa hieman itsensä ilmaisua eikä asioita saa sanottua juuri niin kuin ne tarkoittaisi.

Kokeilin ensimmäistä kertaa muuten suunnistaa bussilla keskustaan ja ihmettelen, miksen ole aikaisemmin uskaltautunut matkaan. Suora reitti otti aikaa noin 10 minuuttia kun se tramilla kestää ainakin 20 minuuttia! Selvitin samalla, miten pääsen pyörällä samaa reittiä treeneihin ja ylihuomenna aion ehdottomasti ottaa fillarin alle. Jos ei siis sada.

Yksi asia, mitä inhoan Nantesissa yli kaiken on tämä kamala syyssää! Melkein joka päivä sataa ja tuulee kamalasti eikä tässä ole oikeasti mitään romanttista. Melkein toivoisi, että kohta tulisivat pakkaset ja lumi maahan niin päästäisiin tästä koleasta ilmasta. Ei sillä, kesäkaupunkina tämä on varmasti aivan mieletön. Viime aikoina ollaan myös pantu merkille, että ulkona saattaa olla lämpimämpää kuin sisällä meidän kämpässä. Lämpöeristys on olematonta eikä raaskita pitää jatkuvasti pattereita päällä, koska pelätään isoa sähkölaskua. Lisää vaatetta siis vain päälle ja kynttilöillä lämpöä tupaan!

Tänään oivalsin muuten myös, kuinka nettiriippuvainen minusta on täällä tullut vapaa-ajan myötä! Jostain syystä en päässyt tätä tekstiä kirjoittaessani kirjautumaan nettiin, vaikka vain yksi kaapeli on kytkettynä koneeseen. Epäilenkin, että joku tästä talosta on hakkeroinut meidän tunnukset ja on nyt useammilla tunnuksilla netissä tai jotain vastaavaa, koska kone ilmoittaa jatkuvasti, että meidän tunnukset on jo käytössä... Enkä tiennyt miten päin olisin, ärsyttää! Pakko alkaa rajoittamaan koneella istumista, ihan kauheaa ja noloakin tämmöinen addiktio! 

Pitkästä aikaa ulkoilemassa

Minun piti mennä vain kahville tai jopa oikein lasilliselle Anna-Kaisan kanssa ja tulla viimeistään puolen yön tienoilla kotiin. Oli tosi virkistävää lähteä pitkästä aikaa keskustaan jonkun kanssa, koska olin viime päivinä suorittanut lähinnä vain kaksi erittäin turhauttavaa ja epäonnistunutta treenivaateshoppailupyörähdystä sekä pelannut Candy Crushia henkihieveriin asti, niin ei tarvinnut kahta kertaa kysyä lähdetäänkö, kun Melanie ilmoitti kaikkien olevan LU:ssa.

Illan vika tram huiteli iloisesti ohitse meidän nauttiessamme roséviinistä ja hyvästä musiikista ja sitten innostuttiin suuntaamaan Hangar à Bananaan. Ilta oli vähintäänkin ikimuistoinen, koska päädyimme kaikista niistä eri paikoista paikalliseen Onnelaan, jossa soitettiin 2000-luvun alun hittejä ja väkeä oli kuin pipoa. Mutta hauskaa oli ja elin taas hetken nuoruudessa kun minulta kyseltiin papereita ja pelleiltiin musiikin mukana. Miksei aina voi olla niin kivaa? Ennen pilkkua Anna tosin kadotti laukkunsa ja olimme aivan varmoja, että sinne se meni, mutta kuin ihmeen kautta henkilökunta löysi laukun miesten vessasta ja lähes kaikki tavarat olivat vielä tallella. Oli siis tuuria matkassa!

Loppujen lopuksi suunnattiin vasta aamun ekalla tramilla nukkumaan ja tänään jaksoin vielä vääntäytyä ylös keskustaan Sakun kanssa. Väkeä oli tosi paljon liikkeellä ja nähtiin vihdoin kunnolla Les Machinesin liikkuva elefantti, josta otin jopa hieman videokuvaakin, mutta jostain syystä en saa ladattua sitä tänne. :( Aika vaikuttava rakennelma. Lähellä norsua on myös jokin mekaniikkaan perustuva näyttely, jonka haluan ehdottomasti käydä katsomassa, mutta tänään ihmisiä oli tosiaan niin paljon, että jonottaminen ylipäänsä mihinkään olisi ollut täysin ajanhukkaa. Oli tosi kiva vain kierrellä ympäriinsä, koska varmaan ekaa kertaa viikkoon tänään sattui olemaan ihana aurinkoinen ja lämmin päivä ilman yhtäkään sadekuuroa.

Lempipaikkani Hangar à Bananassa <3

Piti myös juosta kauppaan, koska maanantaina on I maailmansodan päättymisen päivä, jolloin kaikki paikat ovat kiinni ja sunnuntai mukaanluettuna olisi varmaan ruoka loppunut vähän kesken jääkaapista. Kassoilla sattui hauska yhteentörmäys kun meidän edessä jonottava pariskunta antoi meidän mennä heidän edelleen, koska meillä oli paljon vähemmän ostoksia maksettavana. Kävi ilmi, että mies oli kotoisin Ruotsista ja elänyt Ranskassa viitisen vuotta, samoin nainen oli asunut Ruotsissa myös sen viisi vuotta. :) Silti ei kauheasti irronnut juttua ruotsiksi, koska väsytti hieman eilisen jäljiltä.

Huomenna osa porukasta on lähdössä vuokra-autolla St. Nazaireen, mutta me ei nyt varmaan mahduta mukaan. Pitäisi vuokrata toinen auto ja siinä on kaiken maailman ehtoja, joten ei taida onnistua. En myöskään suostu ajamaan täällä, koska pyöräilykin tuppaa olemaan välillä turhan jännittävä kokemus. Sen sijaan menemme ehkä ensi viikolla kokkailemaan Antoinen luokse, koska hänellä on uuni ja me ollaan niin kyllästytty tekemään ruokaa aina kattilassa tai pannulla. Puhetta on ollut myös leffaan menosta, futisottelusta, luisteluretkestä johonkin uimahalliin, jossa on luistinrata ja niin, sinne lauantaimarkkinoillekin olisi sopivaa jo pikkuhiljaa ilmaantua...

Katutaiteilua kodin lähellä. :)

Lisää tanssia

Tänään kokeilin jazztuntia, tarkemmin sanottuna modernia jazzia. Oli aika jännä kokemus eikä aivan sitä, mitä olen tottunut tekemään Suomessa. Ihan hyvä hypätä  välillä pois omalta mukavuusalueelta ja luulenpa, että kun tekniikka tulee tutummaksi, niin alan pärjätä ihan hyvin.

Aivan kuten balettitunnilla, teimme nytkin keskilattiaharjoituksia paikoillaan. Olisin kaivannut liikkuvia sarjoja lattian poikki ja isoja hyppyjä. Toivottavasti sarjat vaihtelevat usein, koska muuten treeni saattaa jäädä vähän yksipuoliseksi. Minun pitäisi muistaa ottaa kuvia myös tanssisalista, ehkä sitten ensi kerralla.

Ennen tuntia kävin kahvilla Anna-Kaisan kanssa ja puhuttiin, että pitäisi tehdä jotain kivaa viikonloppuna. Ainakin voisi käydä leffassa, koska keskustassa on kuulemma teatteri, jossa pyörii enkunkielisiä leffoja. :) Jotkut ovat ehkä vuokraamassa autoa sunnuntaina ja lähtevät johonkin naapurikaupunkiin päiväretkelle, mutta katsoo nyt mahtuuko mukaan. Oma tavoite on käydä vihdoin lauantaina markkinoilla, jotka unohdan viikosta toiseen! Nyt on oikein muistutus sitä varten laitettu. Odotan myös kovasti tulevaa futisottelua, nyt taidamme vihdoin ostaa sinne liput porukalla! Lupasin myös selvittää Nantesin ooppera/balettitarjontaa, pitäisi vain saada noita hommia oikeasti aloitettuakin...

Kuljen treeneihin aina tämän kivan talonkappaleen ohi, jonka nimeä en just nyt muista.

Tältä näyttää takaa. Vähän vajonnut maahan.

Tanssifiiliksiä

Kylläpäs muuten jännitti aloittaa ihan uudessa tanssikoulussa! Meinasin myöhästyä heti alkuunsa, mutta onneksi paperityötä rekisteröitymisen takia ei ollut niin paljon kuin pelkäsin. Ostin siis 10-kerran kortin ja jäin saman tien juuri alkavalle balettitunnille. Aina ennen tunnin alkua se oma kertakortti pitää kaivaa esiin toimiston laatikosta, jättää se tuntia vetävälle opettajalle, joka jossain välissä ruksaa yhden kerran käytetyksi ja tunnin jälkeen kortti palautetaan laatikkoon. Aika hassu käytäntö mielestäni.

Yllätyin positiivisesti tunnin tasosta! Piti tehdä tosissaan töitä, että pysyi mukana tai sitten olen vain tosi ruosteessa. Edellisestä tunnista on tosiaan se vajaa puoli vuotta aikaa eli kroppa ehtii kyllä rapistua siinä ajassa ihan kiitettävästi. Lisähaastetta tuntiin toi toki sekin etten ymmärtänyt tasan tarkkaa balettitermejä enempää, mitä opettaja tunnilla selitti eikä hän puhunut englantia. Kehonkieli on kuitenkin ihmeellistä, parin yrityksen ja erehdyksen kautta nappasin kuitenkin nopeasti, miten sarjat menevät. :) Jatkossa toivottavasti helpottuu kun opettajan tapa vetää tuntia käy tutummaksi.

Teimme 1.5 tunnin aikana alkulämmittelyn tankoon päin, perus plié-sarjat, frappeet, fonduet, grand battementit jne. venytykset, jonka jälkeen meillä oli jopa ihan oikea pieni taukokin. Keskilattiaosuudella tehtiin adagio, lyhyt hyppysarja ja pari muuta pidempää sarjaa, joita sitten hinkattiinkin oikein olan takaa. Yllättävän paljon aikaa käytettiin paikkojen hakemiseen ja niiden vaihtamiseen, mikä on mielestäni tunnilla yleensä vähän toisarvoinen seikka. Opettaja ei myöskään korjannut ketään henkilökohtaisesti, joten ehkä hän antoi suullisesti yleispäteviä ohjeita, en tiedä.

Jos perustekniikka on kunnossa, niin tämä tunti on siis kaiken kaikkiaan mainio. Toivottavasti alkeisryhmäläiset saavat enemmän neuvoja, koska muuten tekniikka kehittyy helposti virheelliseksi ja sitten on polvet ja nilkat lujilla (voin sanoa henkilökohtaisesta kokemuksesta). Tanssisalissa on muuten puulattia, joten keskilattialla tossunpohjiin hierottiin hartsia, enpäs ole sitäkään nähnyt vuosikausiin. :) Omassa koulussa on tanssimatot, joten lattia ei ole liukas ja jos lisäpitoa haluaa niin yleensä käytetään vettä tuomaan kitkaa tossuihin. Emme muuten myöskään tehneet kaikkia sarjoja perus klassiseen musiikkiin, vaan aika ajoin salissa raikui myös rokki, aika hauskaa!

Huomenna on varmasti jalat kipeät, mutta olen ehdottomasti menossa jo varmaan ylihuomenna kokeilemaan jazztuntia, koska ainakin tämänpäiväinen teki ihmeitä mielenterveydelleni. Meitä oli aika mukavan kokoinen balettiporukka kasassa ja tytöt vaikuttivat tosi mukavilta, mitä nyt ujouspuuskassani uskalsin jutella niiden kanssa. Käänsivät minulle myös välillä opettajan juttuja kun meni vähän yli hilseen. Nyt oikein huomaa eron suomalaiseen kouluun, jossa meno on välillä hyvinkin puritaanista. Täällä ei hampaat irvessä väännetty, vaan nauru raikasi välillä kovemmin kuin musiikki. Ei sen harrastamisen tarvitse olla niin vakavaa. :)

Terveisiä Bretagnesta

Lähdettiin tosiaan keskiviikkona matkaan reput selässä keikkuen ja sääkin oli mitä parhain. Saatiin Nantesin asemalla junaliput tulostettua automaatista ongelmitta ja ehdittiin myös juoda lähtökahvit, joilla yritettiin samalla karistaa unihiekkaa silmistä. Matka Rennesiin sujui nopeasti ja ehdittiin vaihdon aikana syödä siellä myös pikainen lounas. Kokeiltiin paikallisia lämpimiä voileipiä, joihin en itse ollut ainakaan Nantesissa vielä törmännyt. Nimeltään ne taisivat olla jotain croquin/croquettesin välimaastossa, en muista enää.

Sitten köröteltiin perille St. Maloon ja tajuttiin ettei sitten oltu muistettu selvittää osoitetta tarkemmin, että missä se meidän majatalo oikein sijaitsi! Ei muuta kuin juna-asemalla silmä käteen, karttaa tutkimaan ja vaeltamaan suurinpiirtein oikeaan suuntaan. Eipä toisaalta haitannut yhtään harhailla ympäriinsä, koska rakastuttiin kaupungin arkkitehtuuriin ensisilmäyksellä ja ihasteltiin koko matka ikivanhoja kivitaloja, joista tuli ensimmäisenä mieleen Harry Potterin elokuvarekvisiitta. Majataloomme nimeltä Ethic étapes oli myös helppo löytää ja yllätyin positiivisesti paikan tasosta. Henkilökunta oli kielitaitoista ja avuliaita ja meidän huonekin oli tosi siisti, melkein jopa sairaalamaisen kliininen. Salaa olin ehkä hieman pettynyt ettemme päässeet nukkumaan mihinkään vanhaan kivimökkiin, vaan paikka oli tosi moderni ja vasta remontoitu.

Sisäänkirjauksen jälkeen suuntasimme takaisin lähellä sijaitsevalle rantabulevardille, jolla seikkailimme heti alkuunsa kun etsimme majataloa. Iltapäiväaurinko lämmitti ja rannalla oli vielä tähän vuodenaikaan nähden tosi paljon ihmisiä ja pikkulapset uivat meressä märkäpuvut päällä! Oli vähän hassu fiilis, koska jos katsoi merelle, niin pystyi helposti kuvittelemaan olevansa jossain eksoottisemmassakin lomakohteessa, mutta kun katseli asutusta bulevardin toisella puolella, niin ajatukset harhailivat ensimmäiseksi karskiin peribrittiläiseen merenrantakylään... joiden pihalla kasvoi, öh, palmuja... Minulle kokemus oli ainakin tosi eksoottinen!

Pysähdyttiin merimiesbaariin oluelle ja vaihdettiin sitten bulevardilla kulkusuuntaa takaisin vanhaan kaupunkiin päin. Alkoi tulla jo melko pimeä, joten päätimme etsiä päivällispaikan, mikä ei ollutkaan niin helppoa, koska talvikauden takia aika moni ravintola oli sulkenut ovensa. Kaikista kulinaarimestoista päädyimme sitten halpaan lähipubiin pizzalle, voi kurjuus meidän kanssa! :D Sen kummemmin emme sitten bilettäneetkään, vaan suuntasimme kämpille nukkumaan, koska aamulla oli aikainen herätys Mont St. Micheliin.

Torstaiaamu alkoi kunnon köröttelyllä pikkukylien läpi St. Micheliin ja pakko kyllä myöntää, että silmät pyörivät kuin hedelmäpelissä, koska edellisyö tuli nukuttua surkeasti. Majatalon äänieristys oli lähinnä vitsi ja jostain syystä lakanat kahisivat niin paljon, että heräsin aina kun Saku käänsi kylkeä. Perille kuitenkin päästiin eikä näky ollut kovin vakuuttava. Ensinnäkin kuvittelin, että saarta ympäröi meri ja sinne pääsisi siis vain yhtä tietä pitkin, mutta jostain syystä meri oli tiessään ja off-seasonin takia paikalla tehtiin korjaustöitä. Kävelimme siis hirveän tietyömaa-metelin läpi portista sisään ja muurien takana meitä tervehtikin kunnon turistirysäkauppakatu. Meinasin tehdä U-käännöksen takaisin St. Maloon, mutta koska meidän bussi lähti takaisin vasta iltapäivällä, niin päätettiin ryysiä ihmismassan läpi tietä ylöspäin kohti linnaa.

Onneksi paikkaa ei oltu täysin pilattu turistikrääsällä ja kauempana olikin ihan kivat maisemanäkymät ja vähän rauhallisempaa. Päätettiin myös käydä tutustumassa sisätiloihin ja meillä kävi tuuri, koska pääsimme ilmaiseksi sisään näyttämällä eurooppalaista sairaanhoitokorttia ja Sakun paikallista opiskelijakorttia. Eurooppalaisille alle 25-vuotiaille sisäänpääsy ei siis maksanut mitään, mutta oltiin tietenkin jätetty passit ja kaikki majataloon. Kierros ei ollut mitenkään kovin henkeäsalpaava enkä ehkä olisi halunnutkaan maksaa siitä mitään, mutta tunti tuli silläkin reissulla kierreltyä ja aikaa kulutettua. Sitten alkoi sopivasti tihuttaa vettä, joten päätettiin etsiä lounaspaikka alhaalta krääsähelvetistä.

Löydetiin kiva ravintola, jossa pääsin maistamaan paikallista munakasta (oli muuten hyvää) ja sitten uskaltauduin vilkaisemaan myymälätarjontaa. Matkaan tarttui ensimmäiset tuliaiset, kaikkein järkevimmät, mitä onnistuin löytämään. Vähän erikoista, että kaupoissa myytiin esimerkiksi Eiffel-torneja... Hmph. Jotenkin saimme loppuajan kulumaan ja lähdimme takaisin bussille ja siitä eteenpäin takaisin St. Maloon. Dösä jätti meidät vanhan kaupungin laidalle ja yritimme oikaista sen läpi meidän majataloon, mutta päädyimme harhailemaan sokkeloisille kujille ja vihdoin rantabulevardia takaisin kämpälle. Olo oli väsynyt, joten päätimme testata paikan päivällistarjonnan, koska hintaan kuuluva aamupala oli ainakin ollut ihan hyvä. Sen jälkeen vietimme loppuillan yhteisissä tiloissa ja kömmimme nukkumaan.

Aamulla piti taas herätä aikaisin, koska uloskirjaus oli jo kymmeneltä ja lähdettiin sitten aamupalan jälkeen käppäilemään vanhaan kaupunkiin. Huomattiin, että oli laskuvesi, joten poikettiin rannalla ja käveltiin jopa viereiseen saareen asti, jonka jälkeen pitikin taas etsiä lounasmestaa. Päädyttiin tuurilla ihan parhaaseen creperieen, jonka nimi taisi olla joku Crêperie de Caraibe ja kun tultiin ulos, niin saatiin tuta Bretagnean syyssateet. Kuljeskeltiin kaduilla ja poikettiin pikkuliikkeissä ostamassa lisää tuliaisia, jonka jälkeen päätettiin viettää loppuaika kahviloissa ennen junan lähtöä. Harhailtiin sattumalta tosi kivaan lelukahvilaan, jonka nimi täytyi kirjoittaa ylös, koska se oli niin pitkä etten ikinä olisi muistanut sitä ulkoa: Le café du coin d'en bas de la rue du bout de la ville d'en face du port. La Java. Ja päätin sanoa tarjoilijalle: "Je voudrais en tas de petit cappucino, s'il vous plait" ja sain mitä halusin! Seuraavassa baarissa maistoin sitten savustettua mustaa teetä, olipahan makuelämys.

Paluumatka sujuikin siivillä nukkuessa ja katsellessa kuvia kamerasta. Oli kyllä kaiken kaikkiaan aika muikea matka ja piristi arkea tosi paljon. Esimerkiksi torstaina paikalliset viettivät halloweenia ja vastaan tuli paljon naamiaisasuun pukeutuneita pikkulapsia, joita ei kotona pahemmin näe. Tutustuimme myös yhtenä päivänä bussia odottaessamme pikkuiseen mummeliin, joka ei osannut sanaakaan englantia, mutta ei antanut sen haitata juttelua. Yli puolet jutuista meni ohi, mutta aika paljon kuitenkin ymmärsin sanoja sieltä täältä. Tsemppaa ehkä taas jatkamaan näitä itsenäisiä ranskan opintoja! Tänään pitäisi pestä pyykkiä ja tehdä pitkästä aikaa itse ruokaa, tylsää. :( Lähdemme syömään illalla sushia Sakun vaihtarikavereiden kanssa ja nyt viikonloppuna täällä on myös jotkut scifi-festarit, joten kirjoittelenkin sitten ehkä niistä ensi kerralla. :)