Terveisiä Bretagnesta

Lähdettiin tosiaan keskiviikkona matkaan reput selässä keikkuen ja sääkin oli mitä parhain. Saatiin Nantesin asemalla junaliput tulostettua automaatista ongelmitta ja ehdittiin myös juoda lähtökahvit, joilla yritettiin samalla karistaa unihiekkaa silmistä. Matka Rennesiin sujui nopeasti ja ehdittiin vaihdon aikana syödä siellä myös pikainen lounas. Kokeiltiin paikallisia lämpimiä voileipiä, joihin en itse ollut ainakaan Nantesissa vielä törmännyt. Nimeltään ne taisivat olla jotain croquin/croquettesin välimaastossa, en muista enää.

Sitten köröteltiin perille St. Maloon ja tajuttiin ettei sitten oltu muistettu selvittää osoitetta tarkemmin, että missä se meidän majatalo oikein sijaitsi! Ei muuta kuin juna-asemalla silmä käteen, karttaa tutkimaan ja vaeltamaan suurinpiirtein oikeaan suuntaan. Eipä toisaalta haitannut yhtään harhailla ympäriinsä, koska rakastuttiin kaupungin arkkitehtuuriin ensisilmäyksellä ja ihasteltiin koko matka ikivanhoja kivitaloja, joista tuli ensimmäisenä mieleen Harry Potterin elokuvarekvisiitta. Majataloomme nimeltä Ethic étapes oli myös helppo löytää ja yllätyin positiivisesti paikan tasosta. Henkilökunta oli kielitaitoista ja avuliaita ja meidän huonekin oli tosi siisti, melkein jopa sairaalamaisen kliininen. Salaa olin ehkä hieman pettynyt ettemme päässeet nukkumaan mihinkään vanhaan kivimökkiin, vaan paikka oli tosi moderni ja vasta remontoitu.

Sisäänkirjauksen jälkeen suuntasimme takaisin lähellä sijaitsevalle rantabulevardille, jolla seikkailimme heti alkuunsa kun etsimme majataloa. Iltapäiväaurinko lämmitti ja rannalla oli vielä tähän vuodenaikaan nähden tosi paljon ihmisiä ja pikkulapset uivat meressä märkäpuvut päällä! Oli vähän hassu fiilis, koska jos katsoi merelle, niin pystyi helposti kuvittelemaan olevansa jossain eksoottisemmassakin lomakohteessa, mutta kun katseli asutusta bulevardin toisella puolella, niin ajatukset harhailivat ensimmäiseksi karskiin peribrittiläiseen merenrantakylään... joiden pihalla kasvoi, öh, palmuja... Minulle kokemus oli ainakin tosi eksoottinen!

Pysähdyttiin merimiesbaariin oluelle ja vaihdettiin sitten bulevardilla kulkusuuntaa takaisin vanhaan kaupunkiin päin. Alkoi tulla jo melko pimeä, joten päätimme etsiä päivällispaikan, mikä ei ollutkaan niin helppoa, koska talvikauden takia aika moni ravintola oli sulkenut ovensa. Kaikista kulinaarimestoista päädyimme sitten halpaan lähipubiin pizzalle, voi kurjuus meidän kanssa! :D Sen kummemmin emme sitten bilettäneetkään, vaan suuntasimme kämpille nukkumaan, koska aamulla oli aikainen herätys Mont St. Micheliin.

Torstaiaamu alkoi kunnon köröttelyllä pikkukylien läpi St. Micheliin ja pakko kyllä myöntää, että silmät pyörivät kuin hedelmäpelissä, koska edellisyö tuli nukuttua surkeasti. Majatalon äänieristys oli lähinnä vitsi ja jostain syystä lakanat kahisivat niin paljon, että heräsin aina kun Saku käänsi kylkeä. Perille kuitenkin päästiin eikä näky ollut kovin vakuuttava. Ensinnäkin kuvittelin, että saarta ympäröi meri ja sinne pääsisi siis vain yhtä tietä pitkin, mutta jostain syystä meri oli tiessään ja off-seasonin takia paikalla tehtiin korjaustöitä. Kävelimme siis hirveän tietyömaa-metelin läpi portista sisään ja muurien takana meitä tervehtikin kunnon turistirysäkauppakatu. Meinasin tehdä U-käännöksen takaisin St. Maloon, mutta koska meidän bussi lähti takaisin vasta iltapäivällä, niin päätettiin ryysiä ihmismassan läpi tietä ylöspäin kohti linnaa.

Onneksi paikkaa ei oltu täysin pilattu turistikrääsällä ja kauempana olikin ihan kivat maisemanäkymät ja vähän rauhallisempaa. Päätettiin myös käydä tutustumassa sisätiloihin ja meillä kävi tuuri, koska pääsimme ilmaiseksi sisään näyttämällä eurooppalaista sairaanhoitokorttia ja Sakun paikallista opiskelijakorttia. Eurooppalaisille alle 25-vuotiaille sisäänpääsy ei siis maksanut mitään, mutta oltiin tietenkin jätetty passit ja kaikki majataloon. Kierros ei ollut mitenkään kovin henkeäsalpaava enkä ehkä olisi halunnutkaan maksaa siitä mitään, mutta tunti tuli silläkin reissulla kierreltyä ja aikaa kulutettua. Sitten alkoi sopivasti tihuttaa vettä, joten päätettiin etsiä lounaspaikka alhaalta krääsähelvetistä.

Löydetiin kiva ravintola, jossa pääsin maistamaan paikallista munakasta (oli muuten hyvää) ja sitten uskaltauduin vilkaisemaan myymälätarjontaa. Matkaan tarttui ensimmäiset tuliaiset, kaikkein järkevimmät, mitä onnistuin löytämään. Vähän erikoista, että kaupoissa myytiin esimerkiksi Eiffel-torneja... Hmph. Jotenkin saimme loppuajan kulumaan ja lähdimme takaisin bussille ja siitä eteenpäin takaisin St. Maloon. Dösä jätti meidät vanhan kaupungin laidalle ja yritimme oikaista sen läpi meidän majataloon, mutta päädyimme harhailemaan sokkeloisille kujille ja vihdoin rantabulevardia takaisin kämpälle. Olo oli väsynyt, joten päätimme testata paikan päivällistarjonnan, koska hintaan kuuluva aamupala oli ainakin ollut ihan hyvä. Sen jälkeen vietimme loppuillan yhteisissä tiloissa ja kömmimme nukkumaan.

Aamulla piti taas herätä aikaisin, koska uloskirjaus oli jo kymmeneltä ja lähdettiin sitten aamupalan jälkeen käppäilemään vanhaan kaupunkiin. Huomattiin, että oli laskuvesi, joten poikettiin rannalla ja käveltiin jopa viereiseen saareen asti, jonka jälkeen pitikin taas etsiä lounasmestaa. Päädyttiin tuurilla ihan parhaaseen creperieen, jonka nimi taisi olla joku Crêperie de Caraibe ja kun tultiin ulos, niin saatiin tuta Bretagnean syyssateet. Kuljeskeltiin kaduilla ja poikettiin pikkuliikkeissä ostamassa lisää tuliaisia, jonka jälkeen päätettiin viettää loppuaika kahviloissa ennen junan lähtöä. Harhailtiin sattumalta tosi kivaan lelukahvilaan, jonka nimi täytyi kirjoittaa ylös, koska se oli niin pitkä etten ikinä olisi muistanut sitä ulkoa: Le café du coin d'en bas de la rue du bout de la ville d'en face du port. La Java. Ja päätin sanoa tarjoilijalle: "Je voudrais en tas de petit cappucino, s'il vous plait" ja sain mitä halusin! Seuraavassa baarissa maistoin sitten savustettua mustaa teetä, olipahan makuelämys.

Paluumatka sujuikin siivillä nukkuessa ja katsellessa kuvia kamerasta. Oli kyllä kaiken kaikkiaan aika muikea matka ja piristi arkea tosi paljon. Esimerkiksi torstaina paikalliset viettivät halloweenia ja vastaan tuli paljon naamiaisasuun pukeutuneita pikkulapsia, joita ei kotona pahemmin näe. Tutustuimme myös yhtenä päivänä bussia odottaessamme pikkuiseen mummeliin, joka ei osannut sanaakaan englantia, mutta ei antanut sen haitata juttelua. Yli puolet jutuista meni ohi, mutta aika paljon kuitenkin ymmärsin sanoja sieltä täältä. Tsemppaa ehkä taas jatkamaan näitä itsenäisiä ranskan opintoja! Tänään pitäisi pestä pyykkiä ja tehdä pitkästä aikaa itse ruokaa, tylsää. :( Lähdemme syömään illalla sushia Sakun vaihtarikavereiden kanssa ja nyt viikonloppuna täällä on myös jotkut scifi-festarit, joten kirjoittelenkin sitten ehkä niistä ensi kerralla. :)