Viimeinkin: Les Machines

Hyvää itsenäisyyspäivää! Tänä vuonna ei napitettukaan telkkarin ääressä Tuntemattoman ja linnan juhlien merkeissä, vaan saimme vihdoin aikaiseksi käydä île de Nantesissa aka. Nantesin saaressa, jossa myös Hangar à banana sijaitsee, tutustumassa Les Machines-näyttelyyn. Meidänhän piti mennä sinne jo viime lauantaina, mutta kaikkien luonnon lakien vastaisesti istuin siellä kampaajalla koko päivän, joten retki siirtyi. Vähän harmitti, että mentiin näyttelyyn vasta perjantaina, koska lauantaina olisi vissiin päässyt saman lipun hinnalla myös ratsastamaan sen jättimäisen elefantin selkään, jonka olen esitellyt aikaisemmin täällä blogissa. 

Kyseessä oli siis valtion tukema steampunk-henkinen näyttely, joka esitteli erilaisia liikuteltavia robotteja koneita ja luontoa yhdistellen. Oppaat kertoivat ranskaksi jokaisen laitteen "historiasta" ja jotain muuta nippelitietoa ja lopuksi vapaaehtoiset yleisöstä pääsivät vielä robottien kyytiinkin. Käsitimme myös, että Sakun koulu École de Design oli myös ollut mukana suunnittelemassa/rakentamassa robotteja. Hintaansa nähden näyttely oli todellakin näkemisen arvoinen ja ihan mielenkiintoinenkin, vaikka Saku sai varmasti tästä käynnistä paljon enemmän irti kuin minä.

Oli aika hauskaa kuvitella, että joskus hamassa tulevaisuudessa ihmiset kulkisivat hyönteisroboteilla ruokakauppaan ja hyödyntäisivät niitä vaikkapa rakennustyömaalla. :D Kunnon fantasiaelokuvaa! Mainittakoon vielä, että ne osat mitä robotteihin ei oltu rakennettu metallista, oli veistetty puusta ja olivat siis tosi taidokasta käsityötä. Yksityiskohtia oli tosi kiva tutkia lähemminkin ja miettiä, miten ne oli oikein saatu pysymään ehjinä.

Muurahainen.

Minun lemppari, suloinen mittarimato <3

Mallinnos mikroskooppisesta bakteerista, joita elää lehtien pinnoilla.

Sairaan friikki kaivurimyyrä!

Lihan (?) syöjäkasvi...

Päivän ja Sakun kohokohta: kirkuva haikaralintu.

Sakun piti päästä vielä taidetarvikeliikkeeseen, joten suuntasimme auringon laskiessa sinne ja palasimme vielä myöhemmin takaisin keskustaan esittelemään vihdoin Sakullekin Le Nidin eli Haikaranpesän. Otimme katolta muutamia kuvia Nantesista "jouluvalaistuksessa" ennen kuin lähdimme huutavan nälän kourissa kotiin valmistamaan ruokaa. Huomenna pitäisi nähdä tyttöjä taas pitkästä aikaa ja lähteä iltaa viettämään. Nyt aion kyllä katsoa meille netistä jotain uusia kivoja paikkoja, jotta emme vahingossakaan päädy LU:hun tai Bananaan! Ne on jo aika nähty.

Olisi suotavaa nähdä näin parin kuukauden jälkeen myös meidän ranskalaisia vahvistuksia, mutta tyypit tuntuvat haihtuneen kuin tuhka tuuleen. Olen ollut hieman närkästynyt heidän toiminnastaan ja pakko myöntää, että myös kielenopiskelumotivaatiokin on tipotiessään. Kun pärjää jotenkuten arkitilanteissa ranskaksi ja muuten puhuu aina englantia vaihtarikavereiden kanssa, niin en todellakaan saa itseäni enää tsemppaamaan opiskelun suhteen! Ehkä kirjaudun Suomessa johonkin kansanopistoon ja pääsen opettajan avulla opinnoissa eteenpäin. Ja fransmannit: hävetkää häviämistänne! Teidän syytä, etten opi enää mitään.

Ihan suurkaupunkimeininkiä! Ei uskoisi, että Nantesissa asuu vähemmän ihmisiä kuin Helsingissä.