Kaikkea

Heipähei jälleen! Tasan viikko sitten kävin Saran kanssa kuuntelemassa konsertin, jossa Saran poikaystävä Olivier oli mukana soittamassa. Tuntui kieltämättä pieneltä hermolomalta sen kaiken tärinämusan jälkeen ja hyvin tyypit vetivätkin. Luulin, että kyseessä olisi ollut perus klassinen orkesteri, mutta se koostuikin pelkistä puhallin- ja lyömäsoittimista. Ja väliajalla oli tarjolla kotoisesti kahvia ja pullaa (briochea), hah! :D Täytyy muistaa Suomessaki käydä useammin kuuntelemassa klassista musiikkia, se on ihanaa.

Nantesin filharmonikot. ;)

Kuvien laatu täällä blogissa alkaa olla ihan jäätävää tasoa! Pakko muistaa pitää sitä oikeaa kameraakin mukana, tästä tule muuten yhtään mitään...

Ennen keskiviikon jazztreeniä moikkasin taas Anna-Kaisaa kahvien merkeissä. Sain samalla vihdoin aikaiseksi käydä kiertelemässä keskustaan rakennetulla joulutorilla, jossa myytiin kaikkea suloista lahjatavaraa, creppejä ja glögiä. Maistoin myös ekaa kertaa tarte tatinia ja pakko sanoa, että se vei kerta kaikkiaan kielen mennessään! Onkohan sellaista vaikeaa valmistaa itse? Täytyy joskus kokeilla leipoa kotona kaikkia ranskalaisia herkkuja... Joulutori oli muutenkin tosi söpö. Täällä panostetaan tosi paljon jouluvaloihin ja- koristeisiin, paljon enemmän kuin vaikkapa Helsingissä, mutta sielläpä onkin yleensä lunta tuomassa lisätunnelmaa. Minulla ei ole vielä yhtään joulufiilistä ilman lunta. Lisäksi vielä on paljon lehtiäkin puissa ja nurmikko vihertää. Itse asiassa meidän pihanurtsi käytiin ajelemassa vielä viime viikolla! :D Ihan syksyfiiliksissä siis mennään. 

Aika surrealistiset meiningit täällä. Jostain syystä taivas leimahtaa pinkiksi melkein aina iltaisin auringon laskiessa.

Matkalla Saran ja Olivierin luo.

Torstai olikin yhtä juhlaa kun menimme Saralle ja Olivierille laittamaan yhdessä päivällistä. Ainoa toiveeni oli se, että ruoka valmistettaisiin uunissa ja ilta oli oikea menestys. Päätimme kokata kasvislasagnea, joka onnistui todella hyvin ja minulla oli ruuasta vielä seuraavana päivänäkin hymy huulilla. Kävimmekin Olivierin kanssa aika hyviä keskusteluja ruokakulttuurista ja alan päästä näistä ranskalaisista tavoista aina vain paremmin jyvälle. Paikalliset tavat alkavat itse asiassa tuntua ihan fiksuilta ja olenkin jo kauan sitten päättänyt, että yritän noudattaa samaa rytmiä myös Suomeen palattuani.

Esimerkiksi aiemmin naureskelin tavalle olla syömättä samaa ruoka-ainetta eri ruokalajien yhteydessä, mutta tällä tavallahan ateria pysyy tasapainossa ja monipuolisena. Ei ole terveellistäkään syödä esimerkiksi lihaa kolme kertaa ruokailun aikana ja ehkä tätä kautta myös erilaiset mielihalut pysyvät paremmin kurissa kun syö monipuolisesti kaikkea. Minusta ainakin on tullut ehdoton jälkiruokafani! En tajua, miksi suomalaiset pitävät herkuttelua niin syntisenä puuhana ja vain erityistilanteisiin sopivana. Sitten vedetään sokeriöverit karkki- tai juhlapäivinä ja podetaan kamalaa morkkista jälkikäteen ja laihdutetaan. Ja sama tuntuu pätevän vähän tähän meidän alkoholinkäyttöönkin.

Noh, tämä on aihe, josta vissiin riittäisi juttua pidempäänkin, joten annetaan sen nyt olla. Eilen kuitenkin tein jotain ihan muuta ja hyppäsin kampaajan penkkiin jo ihan siitäkin syystä, että täällä hinnat ovat huomattavasti halvempia kuin kotona. Pikkuisen stressasin, mitä tuleman pitää, koska elekielellä ja tukisanalistalla taas mentiin, mutta kokemus oli lähestulkoon positiivinen. Halusin siis leikkauttaa latvoja pari senttiä ja ottaa hiuksiin ohuita vaaleita raitoja, mutta aikaa tähän kului ainakin viisi tuntia!! Hyvää työtä kampaajatyttönen tekikin, mutta ehkä vähemmälläkin näpertelyllä oltaisiin selvitty.

Before...

Tätä tukkaahan alkaa siis olla jo puoleen selkään asti ja nyt selvisikin, miksi olin ainut pitkähiuksinen salongissa. Kaikilla muilla naisilla oli siis polkkamittaiset tai korkeintaan olkapäitä hipovat hiukset... Eihän kenelläkään ole aikaa istua puoli päivää parturin penkissä, joten helpompaa pitää lyhyttä mallia! Noh, sain hienon Frank Provost-takin päälleni ja odottelin hetken kun minulle kaivettiin talon ainoa enkunkielentaitoinen kampaaja paikalle. Sitten raidat päähän ja pari tuntia istumista teen ja naistenlehtien parissa. Kun pääsin pesulle niin kävikin ilmi, että ne raidat olivatkin olleet vasta värinpoisto ja tämän jälkeen minulle laitettiin vasta se oikea väri päähän! Siis lisää venailua, shampoota, päähierontaa ja kolmas odotussessio joku hiusnaamio päässä.

Kun letti oli pesty, päästiin vihdoin leikkaamaan ja se oli sitten hujauksessa ohi. Jouduin seisomaan kampaamotuolin takana, koska hius oli vissiin niin pitkää, että rapsiminen olisi muuten ollut hankalaa. Kääntelin päätä puolelta toiselle ja sitten vain föönattiin ja suhautettiin lakkaa tukkaan. Olin vähän pettynyt, koska Suomessa aina laitellaan hoitoaineita ja mömmöjä ja taivutellaan latvoja, mutta toisaalta kampaaja taisi olla niin lopen uupunut vääntämään tämän letin parissa, että yritti vain saada työn äkkiä päätökseen. Tai sitten muotoilusta joutuu maksamaan erikseen ja se ei siis kuulunut tähän pakettiin. Kaikkein hauskinta oli se, että ei lopputulos työmäärään nähden edes ole niin erikoinen.

Joudun lotraamaan kotona hoitoaineilla oikein kunnolla, koska värinpoisto ei tehnyt hiuksille kamalan hyvää ja tuntuvat takkuisilta. Myöskään raidat eivät näy kovin hyvin, kuulemma johtuen aikaisemmista värjäilyistäni ja mimmi saikin myytyä minulle vielä jonkun shampoon, joka tuo väriä ajan kanssa enemmän esiin... Katsoo nyt sitten. Koko homma maksoi kuitenkin 90€, että ainakin sain käsittelyä koko rahan edestä, hyvä niin! Vertailun vuoksi maksan kotona pelkästä latvojen tasaamisesta yleensä jotain 50€.

... aaaand after, haha. :D Ihan kamalia vessaselfie-kuvia, mutta kun Saku ei ollut paikalla, niin piti sitten toimia itse.

Kun pääsin vihdoin kotiin, pitikin jo lähteä tyttöjen kanssa keskustaan. Olimme varanneet pöydän aidosta ranskalaisesta ravintolasta, joka oli erikoistunut lämpimiin leipiin. Ne olivat vähän samanhenkisiä kuin Rennesissä syömämme croquet, mutta kuitenkin ihan erilaisia. Ja niin hyviä! Tilasimme siis erilaisia leipiä salaatin ja viinin kanssa ja jälkiruoaksi suklaa-omenapiirakkaa. En vieläkään tajua, miten niin yksinkertainen ruoka voi olla niin ihanaa! Ja halpaa. :) Joskus ehdottomasti taas uusiksi! Loppuillaksi menimme LU:hun, jossa tapasimme myös Sakun ja kuuntelimme jotain outoa musiikkia, kunnes suuntasimme illan vikalla tramilla kotiin.

Nyt sitten onkin jo joulu! Kohtahan täältä täytyykin jo tulla kotiin, apua! Olen katsellut lentoja Suomeen ja pitäisi varmaan ryhtyä tuumasta toimeen ja vielä ostaakin sellaiset. Samoin tein ekan visiittini työkkärin sivuille. Aika virkistävää alkaa etsiä oman alan hommia niiden ainaisten minimipalkkaisten p*skaduunien sijaan. Vaikuttaa siltä, että olisi aika monta ovea avoinna ensi vuotta varten, mitä työelämään tulee. :)