Sovittiin Saran kanssa, että tulen heille aamulla ja lähdetään harjoittelemaan pyörällä ajoa. :D Sunnuntain treeni teki myös terää, mutta kaipasin silti henkistä tukea keskustan tuplaliikenneympyröihin. Katsoin taas hienosti edellisiltana kartasta reitin Saralle, mutta asia ei sitten ollutkaan niin simppeli, tietenkään. Päädyin kiertämään kamalan lenkin, mutta onneksi täkäläisille ajallaan pysyminen ei ole aina niin justiinsa eli pääsimme nauttimaan kuulemma Nantesin parhaimman leipomon croissanteista (ja kahvista muumimukissa <3) sitten pikkuisen myöhemmin. (Täällä joka kulmalla tuntuu olevan se koko pitäjän paras leipomo, mikäköhän niistä parhaista on sitten se ylitse muiden?)
Oli muuten sama homma sunnuntaina, kun lähdimme etsimään pyöräreittiä Sakun koululle. 15 min matka ottikin tunnin kun liikenneympyrät viilasivat linssiin ja kiersimme varmaan kaikki mahdolliset reitit koulun ympäriltä, huoh. Voin rehellisesti myöntää, että aika täällä on tehnyt ihmeitä olemattomalle suuntavaistolle ja kartanlukutaidolleni. Perille on onneksi aina päästy, vaikka sitten niitä ojan pohjia kiertämällä. :D
Pikkuisenko hyvät näkymät Saran ja Oliverin parvekkeelta... Sääkin yllättäen suosi ja uhkaavat pilvet väistyivät juuri kun lähdettiin polkemaan kohti keskustaa.
Pahin paniikki hellitti nopeasti kun fillaroimme Erdren ihanaa joentörmää pitkin keskustaa kohti ja ihailin varrella kelluvia asuntolaivoja ja ohi melovia kajakkeja. Meidän piti mennä varmaan korkeimman pilvenpiirtäjän Brittany Towerin katolle ihmettelemään näkymiä, mutta aukioloajat näyttivät taas vaihteeksi pitkää nenää. Tulen sanomaan tämän vielä satoja kertoja tässä blogissa, mutta noissa eri paikkojen aukioloajoissa ei ole mitään järkeä tai logiikkaa eikä niiden väliltä voi löytää punaista lankaa. Ihan mielivaltaista touhua... No, koska täkäläiset puistot ovat osoittautuneet lähes poikkeuksetta melkoi makeiksi paikoiksi, niin mentiin sitten kaukojuna-aseman taakse olevaan puistoon, jonka nimi oli osuvasti Jardin des Plantes.
Päästiin silittämään kilipukkeja!
Joku tiputeema menossa.
Lounasajan lähestyessä lähdin polkemaan takaisin kotiin ja löysin vihdoin sen neljännessä ulottuvuudessa sijaitsevan joentörmäpolun Saran luota meille. Vihdoinkin metsäpolku, jota ei oltu asfaltoitu! Vaikka pyörä ei tykännyt kauhean hyvää, niin pakko palata sinne vielä takaisin lenkille. Maisematkin olivat taattua Nantes-laatua ja meinasinkin pari kertaa ajaa päin mäntyjä kun jäin ihmettelemään näkymiä.
Päätin lähteä myöhemmin illalla tutustumaan Saran mukana paikalliseen kuorotoimintaan ja fillaroin reitin uudestaan, jolloin polku oli tupaten täynnä lenkkeilijöitä, ei siis enää yhtään mukavaa. Parasta siis suunnata itse lenkille joskus aikaisemmin aamusta. Kuorohommelit olivat myös ihan hauskoja, vaikka omista laulutunneista onkin jo vuosikausia aikaa enkä ymmärtänyt mistään mitään, mutta onneksi korvakuulolla pärjäsi aika hyvin. :D Saa silti nähdä menenkö uudestaan.
Alkaa oikeasti sisuunnuttaa tämä kielimuuri. Saisin reissusta niin paljon enemmän irti, jos ymmärtäisin mitä puhutaan! Sakulla alkoi tosiaan maanantaina koulu eikä minulla ole ainakaan vielä kauheasti muuta tekemistä, kuin liikkua tai olla kotona, joten kulutan varmasti melko paljon aikaa Katilta saamiani kielitiedostoja opiskellen. Jos joka päivä opiskelee vaikka pari tuntia niin luulisi, että aika pian sitä kieltä oppisi myös ymmärtämään.
Huomenna ohjelmassa on kuitenkin vihdoin ja viimein se Pôle emploin ajanvaraus, jonka tavoitteena on tehdä se rekisteröinti työnhakijaksi. Lippulappuset on pinossa ja reitti jälleen kerran tsekattu (joka oikeasti on suoraa tietä, ei voi eksyä!!) eli nyt sormet ja varpaat ristiin, että paikan päällä menee mutkattomasti. Tulee varmasti olemaan taas mielenkiintoinen kulttuurielämys, joten eipä kai sitten muuta kuin salmiakkia suupieleen ja hymyä huuleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lähetä terveisiä!