Asioita, joita olen jo oppinut

Ensinnäkin, jos kuvittelitte, että ihmiset olisivat lipeviä small talkia harrastavia ja kovaan ääneen huutavia gigoloita heti Tanskasta eteenpäin, olette olleet koko elämänne väärässä. Ensimmäinen opetukseni Ranskaan saapuessani oli nimittäin se, että junassa täytyy olla h i l j a a. Gwénaelle kertoi, että täällä pohjoisessa ihmiset kunnioittavat toisiaan joutuessaan samaan tilaan keskenään, kuten vaikkapa julkisiin kulkuvälineisiin. Meillä oli muutenkin paineita yrittää pitää keskustelua koko ajan yllä ensimmäisenä iltana, sillä täällä ollaan näköjään hyvin suomalaisia. Kun ei ole asiaa, niin ei tarvitse puhua. Toki tämä saattaa olla ihan kiinni ihmisistä ja että ekana iltana vähän jännittää, mutta ehdottomasti; täällä on hyvin hiljaista ja rauhallista. Ollaan kuin mukavasti Muijalassa.

Toisekseen täällä ihan tosissaan arvostetaan hyvää, tuoretta ruokaa. Aamulla syödään jotain perus muro-leipä- aamupalaa (tykkään muuten ihan sikana paikallisesta briochesta eli pullaleivästä, jonka päälle laitetaan marmeladia 8D), mutta lounaalla ja päivällisellä syödään pitkän kaavan mukaan. Alkupalana on jotain salaattityyppistä, sitten ISO lämmin ruoka ja aina jotain jälkiruokaa, kuten hedelmiä, jugurtteja tms. Aika läppä muuten, että vaikka olemme olleet jo neljä päivää Ranskassa, emme ole juoneet vielä tippaakaan viiniä! Meidän hostit ei juo alkoholia, ne vaikuttaa muutenkin olevan hieman tavanomaisesta poikkeavia tyyppejä... ;) Majoittavat suomalaisia ja kaikkea.

Juusto on halpaa. Kala on halpaa. Viini on halpaa. Ja supermarketit on ihan sikasiistejä paikkoja! Patongit on tosi hyviä. Oikeastaan kaikki on tosi hyvää, en ole vielä kertaakaan joutunut syömään pahaa ruokaa. Sitä ruokaa on myös riittävästi, huh! Rakastan jo nyt kadun varsilla vieri vieressä nököttäviä pikkukauppoja, joita saa suomesta nykyään koirien kanssa etsiä...

Tiesittekö muuten, että Nantes on eräänlainen pariisilaisten maaseutu? Kun pariisitar kyllästyy kaupungin hälinään ja stressiin, se muuttaa Nantesin rauhaan :D Yksi paikka, jossa melkein haluttaisi käydä uudestaan, on Carquefou. Kävimme siellä eilen asuntonäytössä ja se oli maailman suloisin ja idyllisin pikku kylä, jossa oli paljon kukkaistutuksia ja suihkulähteitä ja maalattuja ikkunanpieliä! <3 Merde vieköön vain, kun se kämppä oli kalustamaton! Harmittaa vieläkin vähän :(

Loire ei ole niin iso kuin mitä luulisi tai sitten veden pinta on vain tosi matalalla. Täällä on ollut nimittäin tosi kuumaa ja kuivaa, eilenkin ainakin 30 astetta lämmintä! Tänään kuitenkin sää vaihtui kuin napista painamalla suomalaisen syksyiseksi ja sateiseksi, mutta kuulemma pian pitäisi taas porottaa, what? o__O

Vaikka kartta antaa ehkä ymmärtää muuta, niin etäisyydet täällä on tosi pieniä, kiitos hyvän julkisen liikenteen. Ajateltiin kuitenkin vuokrata myöhemmin jostain opiskelijapaikasta superhalvalla pyörät ja lähteä fillaroiden tutustumaan paikkoihin ainakin nyt vielä kun on hyvät kelit.

Täällä puhutaan paremmin englantia, mitä olisi osannut odottaa. Esmes eilisellä piknikillä jotkut ranskalaiset ujostellen myönsi, että osaa aivan pikkupikkupikkuriikkisen puhua, mutta kun he sitten rentoutuivat, niin juttua vain riitti ;) Ettei olisi pientä suomalaista perfektionismia ilmassa? Jos en osaa puhua täydellisesti, niin en halua puhua ollenkaan!

Oppitunnit jatkukoot...

Ps. laittelen niitä kuvia kyllä kans tulemaan heti kun on oma tupa oma lupa ja aikaa! En ole kyllä edes ehtinyt kuvata vielä paljon mitään, että sikäli :I