Käytiin tekemässä Sakun kanssa hukkareissu Pôle emploi-työkkärissä pari päivää sitten. Olisi kuulemma ensin pitänyt tehdä ajanvaraus, jotta voi rekisteröityä työnhakijaksi ja sitäpaitsi taisin olla myös väärän piirin työkkärissä tai jotain. Aika tyypillistä, että saapuessamme paikalle vastaanottovirkailija kielsi ehdottomasti, että kukaan puhuisi siellä englantia, mutta kun kommunikointi osoittautui oikeasti mahdottomaksi, niin yhtäkkiä paikalta löytyikin pari tyyppiä, jotka puhuivat ihan sujuvaa englantia ja homma pääsi etenemään. Myöskään se minun nolo translaterilla kirjoitettu lappu ei loppujen lopuksi ollutkaan niin nolo, koska siitä taisi selvitä suurinpiirtein vierailuni tarkoitus.
Siis melkein. Näin jälkikäteen luulen, että henkilökunta luuli minun tehneen ensin Ranskassa töitä ja jääneen sitten työttömäksi. Tällöin he vaativat minulta jotain sosiaaliviraston korttia, jossa on myös täkäläinen sos.turvatunnus. No, tätähän minulla ei tietenkään ollut ja vaikka koitettiin selittää, että kuulun edelleen suomalaisen sos.turvan piiriin, niin ei auttanut. Ensin olisi pitänyt vierailla paikallisessa sossussa nimeltä CPAM ja hankkia tunnukset.
Tässä vaiheessa ahdinko sai mielenkiintoisia käänteitä, sillä Saku bongasi yllättäen Couchsurfing-sivuilta jonkun suomalaisen mimmin jättämän viestin, jossa tarjoutui jeesailemaan avuntarvitsijoita ja muuten vaan hengailemaan Nantesissa. Minähän tartuin tarjoukseen kuin hukkuva ja parin viestin jälkeen sovittiin näkevämme seuraavana päivänä keskustassa ja hän lupasi tulla myös meidän mukaan virastoihin.
Eilen meidän lähtö myöhästyi hieman kun kryptiset aukioloajat veivät taas voiton ja pankki oli kiinni juuri silloin kun olisimme halunneet mennä sinne (lounasaika kaiketi...). No, pankkiin selvittiin ja viittilöinnin, hämmentyneiden ilmeiden ja yleisen sekavuuden jälkeen saatiin vihdoin meille paikallinen pankkikortti ja tunnukset, jes! Yksi homma hoidettu :) (paitsi sitten kun pitää mennä myöhemmin sulkemaan tili ja vakuutus, mutta se on varmasti täysin oma tarinansa). Sitten matkattiin tramilla takaisin keskustaan ja tavattiin vihdoin Kati, joka on osoittautunut aivan huipputyypiksi ja pelastavaksi enkeliksi. <3
Koska kello oli jo aika paljon, lähdimme suoraan paikalliseen sosiaalitoimistoon eli CAFiin palauttamaan lomakkeita, jotta asuntotukiasia etenisi johonkin suuntaan. Olin aika mielissäni, koska monen tunnin Google Translaterin kanssa säätäminen ja arvuuttelu oli tuottanut tulosta ja olimme onnistuneet täyttämään lomakkeet oikein ja saimme palautettua paperit virkailijalle. Nyt vain sormet ristiin ettei ne hukkaa niitä jonnekin, nimittäin Katille oli käynyt niin ensimmäisellä kerralla ja koko prosessi piti aloittaa alusta!
Urakan jälkeen Kati vei meidän kuppilaan maistelemaan erinomaisia siidereitä ja viinejä ja tykitti menemään kaikki mahdolliset käytännön vinkit ja neuvot, joita hän oli itse neljässä vuodessa maassa asuessaan oppinut. Oli ehkä maailman terapeuttisin iltapäivä kun sai avautua kaikesta jollekin, joka ihan oikeasti ymmärsi ja osasi samaistua tilanteeseen!
Tänään treffasin Katin kanssa uudestaan kahdestaan heti aamulla ja lähdimme CPAMiin selvittämään sosiaaliturva-asiaa. Aivan kuten Kati oli arvannut, sen sos.turvatunnuksen voi saada vasta, kun on ensin rekisteröitynyt Pôle emploihin ja saanut töitä, eli joutunut maksamaan veroja maahan. Meillä kävi tosi iso munkki, nimittäin virkailija suostui pattitilanteessa kirjoittamaan paperin, jotta homma ei tyssää taas siellä toisessa päässä siihen kun minulla ei ole niitä sos.turvatietoja olemassa. HUH!! Maailman isoin helpotus! Minulla on tosiaan parin viikon päästä joku ihme haastatteluaika sinne omaan työkkäriin, jossa vissiin kartoitetaan tilanne ja tehdään se rekisteröityminen. Laitoin puljuun just mailia, että onko mahdollista saada enkunkielistä haastattelijaa, jotta homma ei mene aivan reisille, nimittäin Kati lähtee kohta takaisin Suomeen tekemään vähän hommia eikä ole pelastamassa jokaisesta kiperästä tilanteesta. :D Saa nähdä, mitä siitäkin prosessista tulee, mutta kunhan saan vain itseni rekisteriin ja tästä todistuksen lähetettyä Suomeen, niin olen valmis koko jäätävän rumban kanssa!
Kati esitteli myös kotinsa, joka on aivan mielettömän ihana ikivanha kattohuoneistokaksio. Just sellainen perinteinen ranskalainen asunto puisine portaineen, vinoinen kattoineen ja kattoikkunoineen, kaikki vähän eri paria <3 Juotiin kahvit ja eipä tullut enää yllätyksenä, mutta leipomoista löytyy näköjään myös ruisleipää! Lisäksi brioch sattuu olemaan suomeksi pulla, kuten olen jo jonkin aikaa uumoillutkin. Joo, eipähän pääse kulttuurishokista kärsimään täällä. Sovittiin, että nähdään siellä uudestaan porukalla lauantaina ja laitetaan ruokaa nyt vielä, kun Kati sattuu olemaan maassa. Meillä on siis oikein ohjelmaa luvassa pelkän hengailun sijasta! :)
Sain just täytettyä työkkärin haastatteluun vaaditut lippulappuset monen tunnin kääntämistyön jälkeen. Koetan päästä heidän kauttaan myös jollekin kielikurssille, jos se vain on mahdollista, koska yksityiskurssit on aika suolaisen hintaisia ja yliopiston kursseille ei enää voi ilmoittautua. Kati kyllä sanoi, että ne on vähän sellaista diipadaapa pelleilyä ja lupasi antaa meille jotain sähköisiä kielikurssitiedostoja, joiden avulla hän itse oppi puhumaan auttavasti jo 2 kuukauden päästä aloittamisesta. Kyllä kelpaisi!
Läjä, josta ehkä joskus aika kultaa muistot! CAFin paperit onneksi jo uunista ulkona. No, mitäpä muutakaan tekemistä meillä täällä tällä hetkellä olisikaan kuin juoksennella virastoissa ja täytellä lomakkeita... Silti, ei tule ikävä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lähetä terveisiä!