Arkea

Oho, vilahti sitten koko viikko silmissä ilman yhtäkään päivitystä tänne blogiin. Enpäs minä ole tosin mitään kovin ihmeellistä edes puuhaillut. Sakun koulussa otettiin luulot pois kaikilta ja siellä on tehty pitkää päivää aamusta iltaan sekä perjantaina myös myöhään yöhön. Minä olen sen aikaa leikkinyt kotirouvaa, käynyt lenkeillä ja kovasti yrittänyt kunnostautua myös kielen opiskelun suhteen. Ainakaan vielä ei ole alkanut kyllästyttää!

Maanantai oli muistaakseni kuitenkin draamaa täynnä kun jouduin menemään yksin CPAMiin toimittamaan papereita. Homman piti olla varma nakki, mutta ei siellä sitten kukaan puhunutkaan englantia, vaikka niin oli luvattu ja lisäksi jouduin tympeän virkailijan puheille, joka oli täysin yhteistyökyvytön eikä tietenkään ottanut papereita vastaan syystä, jota en vieläkään tiedä. Sen sijaan osa lomakkeista lensi roskiin ja jouduin palaamaan Pôle emploihin jonkun käsin kirjoitetun lapun kanssa. Siellä vierähtikin pari tuntia odotellessa, jonka jälkeen huomattavasti asiakaspalveluhenkisempi virkailija suostui ottamaan homman hoitaakseen ilman sitä vaadittavaa sosiaaliturvatunnusta.

Se päivä oli ehkä elämäni kamalin tähän asti ja mailasin Suomeen vissiin aika epätoivoisen selostuksen tilanteesta, koska vastaukseksi sain, että kaikki hoituu ja että lähteän vain sen todistuksen rekisteröitymisestä Pôle emploihin niin asia on sillä selvä! Odottelen vielä virallista siunausta tälle projektille, mutta siis näillä näkymin olisin v a l m i s asian suhteen! En kuitenkaan tasan tarkkaan juhli ennen kuin tiedän, että tämä nyt tosiaan on tällä selvä, koska on meinaan sen verran tullut mutkia matkaan, että positiivisinkin persoona väkisinkin vähän kyynistyy.

Eilen tutustuin vähän paremmin Sakun luokkakavereihin. Mentiin Antoinen ja kumppaneiden kanssa istuskelemaan Nantesin saarelle alueelle, jonka nimi oli "Hangar à bananes." Illan mittaan porukkaa tuli lisää ja kun siirryttiin LU:n keksitehtaalle, meitä oli jo lähemmäs 20 tyyppiä kasassa! Olin melkein varma, että minun alkaa olla jo vähän mahdoton päästä porukkaan mukaan, koska muut ovat olleet jo niin paljon keskenään koulussa ja asuntolassa, mutta olin väärässä. :) Huipputyyppejä  ja ehkä tehdään taas jotain kivaa yhdessä, jos tuo koulu helpottaa tulevina viikkoina.

Olen viime aikoina nähnyt unia, joissa olen tanssitunneilla ja pari päivää sitten oli taas pakko ruveta etsimään tanssikouluja Nantesin läheltä. Ongelma on, että kukaan ei vastaa sähköposteihini, vaikka yritän vääntää ne ranskaksi, mutta eilen sain vihdoin yhdeltä koululta vastauksen! Selvittelen vielä asioita, jonka jälkeen menen joko yksin tai jonkun kielitaitoisen kanssa paikan päälle ja ilmoittaudun tunneille. Saan minäkin jotain "sisältöä" elämään ja sitä paitsi kaipaan ihan mielettömästi treeneihin!

Ensi viikolla myös mietitään jälleen, että mitäs taas syötäisiin. Kasvisruokailijalle Ranska ei ole mikään kaikkein ihanteellisin maa asua. Lihaa mätetään kilokaupalla kaikissa sen eri muodoissa, mutta esimerkiksi soijarouheesta ei ole kuultukaan ja tofuakin saa metsästää tavallisista ruokakaupoista. Onneksi on kalaa tarjolla ja löysin muutama viikko takaperin myös linssejä ja kikherneitä papujen kaveriksi. Karjahtelin myös riemusta, kun löysin tällä viikolla vihdoin myös kaurahiutaleita! Olkoonkin vauvojen ruokaa, mutta kuitumäärät ovat pudonneet täällä niin rajusti, että maha kiittää takuulla kunnon puurosta. Kaverini Salla opiskelee parhaillaan etelässä Nizzassa ja kirjeenvaihdon perusteella tuntuu aivan siltä kuin asuisimme ihan eri maissa, koska Sallalla on ainakin paljon helpompaa metsästää kasvisproteiineja marketeista ja täysjyväleipääkin tuntuu olevan hyllyt pullollaan. Olisi kiva päästä matkustamaan myös sinne katselemaan vähän meininkejä.