Byrokratiaa, uusia kavereita ja tutkimusmatka

Ollaan oltu Sakun kanssa käytännössä ihan lomalla viimeiset päivät ja käyty vain lähinnä ruokakaupassa. Toissapäivänä tosin repäisin ja läksin yksinäni pankkiin toimittamaan asioita, koska Saku oli vielä flunssassa ja ajateltiin, että paranee nopeammin, jos ei juoksentele jatkuvasti ulkona. Asian piti olla maailman yksinkertaisin, nimittäin toimittaa respasta saamamme paperilappunen pankkiin todistukseksi siitä, että meillä ihan oikeasti on asunto, jotta meidän kotivakuutus pysyy voimassa.

Kävi kuitenkin aika nopeasti selväksi, että pankkineidit eivät puhu kahta sanaa enempää englantia, vaikka olinkin henkisesti valmistautunut kielimuuriin. Koetin olla hyvin kohtelias ja käyttää yksinkertaisia sanoja, mutta silti hämmennystä herätti se, ettei Saku ollut mukana (pankkitili oli avattu hänen nimiinsä) ja luulivat, että olin tullut noutamaan hänen pankkikorttiaan. Onneksi jonotusvuorossa sattui olemaan joku nuori jannu, joka sitten tulkkasi minulle vaadittavat verbit ja pääsimme yhteisymmärrykseen asiasta. Olin silti ihan rättiväsynyt koko loppupäivän.

Eilen saimme tuta Pohjois-Ranskan syyssateet kun vettä tuli heti aamusta alkaen saavista kaatamalla ja lehdet varisivat puista. Saku lähti käymään uusintakierroksen pankissa ja minä suoritin kenkienosto-operaation, koska minulla on mukana siis vain yhdet kengät, jotka pitävät vettä. Kengät ja pari muutakin hyödykettä löytyivät, mutta tietenkin pankki oli jo ehtinyt mennä kiinni kun Saku sinne asti pääsi.

Tähän väliin on pakko mainita, että en ole vähään aikaan törmännyt yhtä hämäriin aukioloaikoihin kuin mitä täällä on! Sinänsä fiksua, että jotkut virastot ovat myös lauantaisin auki, jotta muissa virastossa työskentelevät henkilöt ehtivät edes joskus käydä asioimassa niissä, mutta on tosi hankala pysyä kartalla siitä, milloin mikäkin pulju ja putinki sattuu ottamaan asiakkaita vastaan, koska nämä virastot ovat siis vastaavasti maanantaisin kiinni... Täytyy jatkuvasti yrittää tarkastaa nettisivujen kautta, kuinka monta tuntia ja mihinkin vuorokaudenaikaan mikäkin paikka on auki, mielestäni niissä ei ole mitään logiikkaa.

Onneksi päivää piristi Sakun kv-tutor, johon tutustuimme kauppareissujen jälkeen ja oli aivan mahtavaa saada uusia sosiaalisia kontakteja, koska olemme tässä mielestäni tuijotelleet toistemme naamoja jo ihan riittämiin. Maistelimme erilaisia oluita, opettelimme poskisuudelmia ja kirosanoja eri kielillä, jonka jälkeen lähdimme aika myöhään kotimatkalle. Oli muuten aika huikeaa huomata, kuinka olimme suurinpiirtein ainoat kotiinpäin menevässä ratikassa, mutta keskustaan matkaavat tramit olivat aivan tupaten täyteen ängettyjä. Täkäläisen yöelämän täytynee olla siis mahtavaa!

Tänään oli uuden tutkimusmatkan vuoro ja lähdimme kävelemään lähiseutua hieman vastakkaiseen suuntaan, kuin missä arboretum sijaitsee. Kaikki paikat olivat tietenkin suljettuja sunnuntain takia ja kuvittelin reissun olevan aika tylsä, mutta yllättäen löysimme aivan läheltä paikan nimeltä Monument les Fusillés eli vapaasti käännettynä laukausten monumentin.

Parempi tarkastelu osoitti, että kyseessä oli 2. maailmansodan jälkeen pystytetty muistomerkki. Jos käsitettiin oikein, niin Natsit ampuivat miehityksen jälkeisessä Ranskassa 100 kommunistimyönteistä toisinajattelijaa, joista 16 Nantesissa. Kieltämättä taas havahtui siihen, kuinka vähän aikaa sodista on loppujen lopuksi kulunut ja esimerkiksi Gwen mainitsi, että täällä Saksa herättää edelleen pelkoa vanhan väestön keskuudessa.

Vankeja.

Vähän kummiteltiin...

Täälläkin graffiteja.

Jossain vaiheessa tuo rakennus alkoi muistuttaa krematoriota, toivottavasti ei ollut.

Tänään ollaan myös tartuttu härkää uudestaan sarvista ja käyty kahdeksansivuisen lomakenivaskan kimppuun, joka täytyy toimittaa paikalliseen sossuun eli C.A.F:iin. Meni varmaan pari tuntia, kun ensin käänsimme kysymykset Google Translaterilla ja sitten pähkäilimme, miten niihin kannattaa vastata. Huomenna käymme respassa ottamassa kopiot tarvittavista liitteistä ja pyydämme, että joku tsekkaisi vielä paperit läpi. Sain vihdoin myös Kelasta vihoviimeiset dokumentit (posti näköjään kulkee lauantaisinkin), jotka käyn huomenna viemässä työkkäriin nimeltä Pôle Emploi. Kirjoitin myös nolon lapun Translaterin avulla, jossa käy ilmi miksi olen siellä ja mitä pitäisi tehdä, jotta jäätävältä kielimuurilta ehkä vältyttäisiin tällä kertaa... C.A.F ja pankki ovat huomenna kiinni (nää on taas näitä ihme aukioloaikoja...), joten sinne menemme sitten tiistaina änkyttämään. Kaikki tsemppi on siis tervetullutta!

Sitten havahduimme siihen, että oli kamala nälkä eikä mitään ruokaa missään. Onneksi Mäkkäri on aina ja kaikkialla siellä missä sinäkin ja päätimme, että täytyyhän se kerran käydä testaamassa! Eikä ollut edelleenkään mikään suuri kulinaarinen elämys. Mutta myyjä puhui englantia, jee! Olen muuten katsellut mahdollisia kielikursseja lähiseuduilta ja lähetellyt maileja. Huomenna sitten kieli pitkällä odottamaan vastauksia, toivottavasti pääsisin pian jonnekin aloittamaan kielen opiskelun niin ei olisi kaikki niin mahdottoman hankalaa!

Saimme muuten tänään kuulla myös suru-uutisen, nimittäin Gwenin ja Ericin kissavanhus Ben Du kuoli perjantaina :( Se olikin kyllä vähän kummallisen oloinen, hengitti raskaasti ja muuta sellaista. R.I.P, Ben Du!